Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kivi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kivi. Näytä kaikki tekstit

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Kätketty rakkaus


"Kätketty rakkaus" rannekoru
Hopea


Oon jo jonku aikaa aatellu, että haluaisin tehä itelleni jonku lällyn rakkaus-korun, mutta en oo oikein keksiny sopivaa ideaa. En oikein tykkää näistä perus koruista mihin pariskunnan nimet tai nimikirjaimet on vaan lätkästy söpön malliseen levyyn ja joku timangi siihen kaveriksi. Ensinnäkkään mun mielestä korun ei tarvi huutaa kilometrin päähän "KATTOKAA, MULLA ON MIES!". En tarvi semmosta pönkittämään ommaa itsetuntoani tai mitä lie sillä sitte ylleensä haetaankaan. Ja toiseksi mun mielestä selkeällä tekstillä "koristellut" korut on vähä liian käytetty idea ja jopa hiukan mauttomia. Samalla lailla ku en tykkää tästä nykypäivän trendistä koristaa tönönsä seinää näillä "Live, Laugh, Love" yms. tarroillakkaan.

Jotenka siis, kun ohjaava seppäni kehotti suunnittelemaan jonku näkösen laatta-rannekorun jollaki sahattavalla kuviolla tai tekstillä, tämä idea putkahti päähän. 

Korun tarkotus on näyttää ensivilkasulta vaan kivalta ja söpöltä kiekurakaakuralta, mutta hiukka tarkemmin tarkastellessa siittä erottaa parin nimikirjaimet ja sydämen. Tykkään ainaki ite ajatuksesta, että tiiän korun merkityksen ja kannan meijän välistä rakkautta sen välityksellä aina mukanani, mutta ulkopuoliset ei välttämättä tiiä/huomaa korun kätkevän jonku syvemmänki merkityksen :)

Mun lisäksi ainaki sisko ihastu tähän koruideaan ja halusi itelleensä samanlaisen pienellä bling-blingillä höystettynä. Sisko sai rannekorusta oman kullatun versionsa, jota koristaa kaks zirkoniaa.


Tässä vois olla mahollisesti yks tuote, jota mun tuleva yritys vois valmistaa. Kelpuuttaisitko tämmösen omaan ranteeseesi? :)

P.S. Mukavaa naistenpäivää! Mua ootti töistä tullessa olohuoneen täydeltä kynttilöitä. Ukko oli harmissaan ku ei ollu kerenny kauppaan mittään ostamaan, mutta kynttilät riitti kyllä mulle :) Kuvassa lisäksi toissapäivänä ostettu uus reuhka. Ilmeisesti tämä tapaus on reunustraakkipuu, nimesimme hänet Vilhoksi.



~ Satu

lauantai 27. helmikuuta 2016

Kiekuroita korvissa


"Satu" korvakorut
Hopea, onyx

Joku aika sitte uskaltauduin tekemään korvikset, jotka oli monella tapaa mun mukavuusalueen ulkopuolella:

Ensinnäkin, korvikset. Jostaki kumman syystä oon tehny aikasemmin ehkä kokonaiset kahet korvikset. Ehkä se johtuu siittä, että piän ite tosi harvoin korviksia herkkien korvieni takia (nappeja ei pysty pitämään ollenkaan, hyvin kevveitä koukullisia sillon tällön) ja oon sitte jämähtäny tekemään koruja, joita voin itekki pittää. Nämä korvikset on muuten niin kevyet, ettei mun korvat niistä yhtää ärsyynny. Yhteensä näillä on painoa huimat 7 g!

Toiseksi, kulmikkaan kiven istutus. Joskus amiksen aikaan kivenhionnan kurssilla hion salmiakin muotoset kivet, mutta ne vaan liimattiin paikolleen kehykseen. Sinänsä tuo homma ei juuri eroa pyöriän kiven istuttamisesta, haastavin asia on saaha kulmat siistiksi. Ja niinku kuvasta nyt huomaan, nii siinä mentiin vähä huti, mutta pakko kelvata :D

Kolmanneksi, filigraanitekniikka. Filigraanilla saa ihan käsittämättömän kauniita koruja aikaseksi ja oon vuosia halunnu oppia tämän tekniikan. Filigraanilangan tekeminen oli melko aikaa vievää puuhaa ja ohuiden kiekuroiden juottaminen raasto hermoja oikein kunnolla. Olin kuitenki positiivisesti yllättyny, että sain juotokset tehtyä suht siististi ja sulatin kasaan koko homman aikana vaan yhen kiekuran!

Kokonaisuudessaan näitten korvisten tekoon meni hävettävän paljon aikaa ja vuodatin sen aikana runsaasti niitä kuuluisia verta, hikeä ja kyyneleitä (en tiiä menikö tuo lause nyt ihan kielioppisääntöjen mukasesti, mutta en keksiny miten sen paremminkaa kirjottasin...). Lopputulokseen oon kuitenki tyytyväinen ja seuraavat filigraanikorvikset (heistä oma juttunsa joskus tulevaisuuessa) onnistuki sitte jo huomattavasti paremmin ja nopiammin :)

Nii ja niinku nokkelimmat saatto huomata, nimesin nämä korvikset itteni mukkaan. Toiset korvikset on menossa siskon korvia koristamaan ja kolmannet aattelin tehä vielä äitille. Tuli sitte mieleen nimetä nämä kolmet korvikset omistajiensa mukaan.

~ Satu

maanantai 15. helmikuuta 2016

Vieretysten


"Vieretysten" sormus
Hopea, onyx ja malakiitti

Työkokkelu vetelee viimesiään, enkä oo täällä muistanu montaa korua esitellä. Koitetaan korjata tilannetta pikku hilijaa ja alotellaan tännään valmistunneella kivisormuksella :)

Kivenistutusta ei voi harjotella liikaa, joten viime perjantaina sain ohjeistuksen alottaa jonku sortin kivisormusta. Tällä kertaa kaivelin omaa pienoista kivivarastoani ja valkkailin sieltä ovaalin onyxin ja pyöreän malakiitin. Malakiitti on ehottomasti yks mun lemppari kiviä vaikka sen kans työskennellessä saaki olla vähä varovaisempi kiven pehmeyden takia. Onyxia en oo aikasemmin juuri käyttäny, mutta alan kyllä tykästyä siihenki aikas paljo. Tuo huippukiiltävä syvä musta on jotenki taianomaisen vangitseva, kun oon sitä muutamana päivänä tuijotellu :)

Oon pitkään miettiny punotulla rungolla olevan sormuksen tekemistä ja nyt sen viimeinki sain aikaseksi :) Onyxin ympärille lisäsin myös ohuempaa punosta, joka toimii koristeena, mutta ennen kaikkia luo pikkusen väliä kehyksille. Kivien siisti istutus ois käytännössä lähes mahotonta, jos kehykset ois juotettu aivan toistensa kylkiin.



Tämä sormus jää ehottomasti omaan sormeen kulkemaan. Oon sitä tämän päivän siinä tuijotellu ja oon aivan rakastunu, vaikka ny itte sanonki. Oma kehu saa aina välillä haista :D

~ Satu

maanantai 25. tammikuuta 2016

Kupliva akaatti


"Kupliva" riipus
Hopea, akaatti

Jee, tauti selätetty ja pajalle palattu :) Tännään sain tehtyä loppuun viime viikolla kesken jääneen riipuksen. Valkkasin pajan kivivarastoista tämän kiven sen takia, etten oikein osannu päättää onko se tosi hieno vai jotenki tautisen näkönen. Tuo vihriän ja beigen yhistelmä nuilla pilkuilla höystettynä saa tämän kiven näyttämään joltaki mikroskooppikuvalta tai erittäin pahalta ihotaudilta. Näistä mielikuvista huolimatta oon alkanu päätyä siihen tulokseen, että tämä kivi on ihan hemmetin hieno :D

Tämä kuva ei nyt (taaskaan...) oo mikkää maailman paras, mutta pakko kelvata. Koitin hakia tähänki koruun vähä kontrastia erilaisilla pintakäsittelyillä. Kiven kehys ja keskimmäinen rengas on kiiltävällä pinnalla ja muut osat viilalla vejetty hiukka mattamaiseksi. Keskimmäiseen renkaaseen tein kiillon lisäksi taotun pinnan. Huomenna lähetään tekkeen vähä onttoa kolmiulotteista rakennetta, katotaan miten likan käy :)

~ Satu

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Uniikki unakiitti


"Kiertynyt" riipus
Hopea, unakiitti

Pahoittelut hetken hiljaiselosta, yritän taas parannella tapojani. En muista oonko aikasemmin täällä maininnu mun tulevasta työkokkeilusta. Tai siis sehän ei ole ennään tuleva vaan alko maanantaina! Tosin sen katkas heti parin päivän jälkeen päälle iskeny kuume... Loppuviikko mennee luultavasti sohvan pohjalla (ja tietokonneella, hehheh...), mutta ens viikolla taas sitte uuella tarmolla pajalle. Sain siis tosiaan harjottelupaikan Kultasepänverstas Nissistä Kokkolasta. Käykääpäs vilkasemassa paikan sivuja täältä, jos kiinnostaa. Ihastuin ensi näkemältä paikan sepättären töihin ja oli suorastaan unelmien täyttymys päästä tän mahtavan naisen oppiin, pari ekaa päivää meni ihan hujauksessa :)

Tämä unakiitin koristama riipus oli ekan päivän tuotosta. Toisena päivänä alottelin jo pikkasen monivaiheisempaa työtä, jonka teon tämä tauti perkule meni keskeyttämmään >:| Tosiaan ekana päivänä lähettiin vaan muistelemmaan ihan perusjuttuja ja koru piettiin mahollisimman simppelinä. Perus pyöröhiotun kiven istutus ja sarjan ympärille kyhäsin langasta pienen koristuksen. Pientä kontrastia toin koruun erilaisilla pinnoilla, jotka erottuu ehkä vähä paremmin alla olevasta kuvasta.


Ja tuossa alla vielä tämän simppelin riipuksen osaset ennen yhistelyä ja omia pintakäsittelyjään. Kivelle tosiaan juottelin kasaan tuommosen sarjan/istukan/kehyksen (rakkaalla lapsella on paljo nimiä), jonka kylkeen tuo kiekura-kaakura juotettiin kiinni ja sitte kivi vielä istutettiin koloonsa.


Rakastan tämän kiven väriä. Tuommonen oliivinvihriän kirjava vaan soppii mun silmään ku nakutettu. Ja tykkään muuten pyöröhiotuista kivistä enämpi ku viistehiotuista, en tarkalleen ottaen tiiä miksi. Pyöröhiotut on jotenki luonnollisempia ja kodikkaampia ja niissä on ylleensä niin paljo enämpi laji- ja värivaihtoehtojaki ^_^ 

Hirviä hinku takasi pajalle, pittää päästä tästä taudista vauhilla erroon!

~ Satu