"Satu" korvakorut
Hopea, onyx
Joku aika sitte uskaltauduin tekemään korvikset, jotka oli monella tapaa mun mukavuusalueen ulkopuolella:
Ensinnäkin, korvikset. Jostaki kumman syystä oon tehny aikasemmin ehkä kokonaiset kahet korvikset. Ehkä se johtuu siittä, että piän ite tosi harvoin korviksia herkkien korvieni takia (nappeja ei pysty pitämään ollenkaan, hyvin kevveitä koukullisia sillon tällön) ja oon sitte jämähtäny tekemään koruja, joita voin itekki pittää. Nämä korvikset on muuten niin kevyet, ettei mun korvat niistä yhtää ärsyynny. Yhteensä näillä on painoa huimat 7 g!
Toiseksi, kulmikkaan kiven istutus. Joskus amiksen aikaan kivenhionnan kurssilla hion salmiakin muotoset kivet, mutta ne vaan liimattiin paikolleen kehykseen. Sinänsä tuo homma ei juuri eroa pyöriän kiven istuttamisesta, haastavin asia on saaha kulmat siistiksi. Ja niinku kuvasta nyt huomaan, nii siinä mentiin vähä huti, mutta pakko kelvata :D
Kolmanneksi, filigraanitekniikka. Filigraanilla saa ihan käsittämättömän kauniita koruja aikaseksi ja oon vuosia halunnu oppia tämän tekniikan. Filigraanilangan tekeminen oli melko aikaa vievää puuhaa ja ohuiden kiekuroiden juottaminen raasto hermoja oikein kunnolla. Olin kuitenki positiivisesti yllättyny, että sain juotokset tehtyä suht siististi ja sulatin kasaan koko homman aikana vaan yhen kiekuran!
Kokonaisuudessaan näitten korvisten tekoon meni hävettävän paljon aikaa ja vuodatin sen aikana runsaasti niitä kuuluisia verta, hikeä ja kyyneleitä (en tiiä menikö tuo lause nyt ihan kielioppisääntöjen mukasesti, mutta en keksiny miten sen paremminkaa kirjottasin...). Lopputulokseen oon kuitenki tyytyväinen ja seuraavat filigraanikorvikset (heistä oma juttunsa joskus tulevaisuuessa) onnistuki sitte jo huomattavasti paremmin ja nopiammin :)
Nii ja niinku nokkelimmat saatto huomata, nimesin nämä korvikset itteni mukkaan. Toiset korvikset on menossa siskon korvia koristamaan ja kolmannet aattelin tehä vielä äitille. Tuli sitte mieleen nimetä nämä kolmet korvikset omistajiensa mukaan.
~ Satu
