Kätketty rakkaus

"Kätketty rakkaus" rannekoru

Hopea

Oon jo jonku aikaa aatellu, että haluaisin tehä itelleni jonku lällyn rakkaus-korun, mutta en oo oikein keksiny sopivaa ideaa. En oikein tykkää näistä perus koruista mihin pariskunnan nimet tai nimikirjaimet on vaan lätkästy söpön malliseen levyyn ja joku timangi siihen kaveriksi. Ensinnäkkään mun mielestä korun ei tarvi huutaa kilometrin päähän "KATTOKAA, MULLA ON MIES!". En tarvi semmosta pönkittämään ommaa itsetuntoani tai mitä lie sillä sitte ylleensä haetaankaan. Ja toiseksi mun mielestä selkeällä tekstillä "koristellut" korut on vähä liian käytetty idea ja jopa hiukan mauttomia. Samalla lailla ku en tykkää tästä nykypäivän trendistä koristaa tönönsä seinää näillä "Live, Laugh, Love" yms. tarroillakkaan.

Jotenka siis, kun ohjaava seppäni kehotti suunnittelemaan jonku näkösen laatta-rannekorun jollaki sahattavalla kuviolla tai tekstillä, tämä idea putkahti päähän. 

Korun tarkotus on näyttää ensivilkasulta vaan kivalta ja söpöltä kiekurakaakuralta, mutta hiukka tarkemmin tarkastellessa siittä erottaa parin nimikirjaimet ja sydämen. Tykkään ainaki ite ajatuksesta, että tiiän korun merkityksen ja kannan meijän välistä rakkautta sen välityksellä aina mukanani, mutta ulkopuoliset ei välttämättä tiiä/huomaa korun kätkevän jonku syvemmänki merkityksen :)

Mun lisäksi ainaki sisko ihastu tähän koruideaan ja halusi itelleensä samanlaisen pienellä bling-blingillä höystettynä. Sisko sai rannekorusta oman kullatun versionsa, jota koristaa kaks zirkoniaa.

Tässä vois olla mahollisesti yks tuote, jota mun tuleva yritys vois valmistaa. Kelpuuttaisitko tämmösen omaan ranteeseesi? :)

P.S. Mukavaa naistenpäivää! Mua ootti töistä tullessa olohuoneen täydeltä kynttilöitä. Ukko oli harmissaan ku ei ollu kerenny kauppaan mittään ostamaan, mutta kynttilät riitti kyllä mulle :) Kuvassa lisäksi toissapäivänä ostettu uus reuhka. Ilmeisesti tämä tapaus on reunustraakkipuu, nimesimme hänet Vilhoksi.

~ Satu

Kiekuroita korvissa

"Satu" korvakorut

Hopea, onyx

Joku aika sitte uskaltauduin tekemään korvikset, jotka oli monella tapaa mun mukavuusalueen ulkopuolella:

Ensinnäkin, korvikset. Jostaki kumman syystä oon tehny aikasemmin ehkä kokonaiset kahet korvikset. Ehkä se johtuu siittä, että piän ite tosi harvoin korviksia herkkien korvieni takia (nappeja ei pysty pitämään ollenkaan, hyvin kevveitä koukullisia sillon tällön) ja oon sitte jämähtäny tekemään koruja, joita voin itekki pittää. Nämä korvikset on muuten niin kevyet, ettei mun korvat niistä yhtää ärsyynny. Yhteensä näillä on painoa huimat 7 g!

Toiseksi, kulmikkaan kiven istutus. Joskus amiksen aikaan kivenhionnan kurssilla hion salmiakin muotoset kivet, mutta ne vaan liimattiin paikolleen kehykseen. Sinänsä tuo homma ei juuri eroa pyöriän kiven istuttamisesta, haastavin asia on saaha kulmat siistiksi. Ja niinku kuvasta nyt huomaan, nii siinä mentiin vähä huti, mutta pakko kelvata :D

Kolmanneksi, filigraanitekniikka. Filigraanilla saa ihan käsittämättömän kauniita koruja aikaseksi ja oon vuosia halunnu oppia tämän tekniikan. Filigraanilangan tekeminen oli melko aikaa vievää puuhaa ja ohuiden kiekuroiden juottaminen raasto hermoja oikein kunnolla. Olin kuitenki positiivisesti yllättyny, että sain juotokset tehtyä suht siististi ja sulatin kasaan koko homman aikana vaan yhen kiekuran!

Kokonaisuudessaan näitten korvisten tekoon meni hävettävän paljon aikaa ja vuodatin sen aikana runsaasti niitä kuuluisia verta, hikeä ja kyyneleitä (en tiiä menikö tuo lause nyt ihan kielioppisääntöjen mukasesti, mutta en keksiny miten sen paremminkaa kirjottasin...). Lopputulokseen oon kuitenki tyytyväinen ja seuraavat filigraanikorvikset (heistä oma juttunsa joskus tulevaisuuessa) onnistuki sitte jo huomattavasti paremmin ja nopiammin :)

Nii ja niinku nokkelimmat saatto huomata, nimesin nämä korvikset itteni mukkaan. Toiset korvikset on menossa siskon korvia koristamaan ja kolmannet aattelin tehä vielä äitille. Tuli sitte mieleen nimetä nämä kolmet korvikset omistajiensa mukaan.

~ Satu

Tyhjyys sisälläni

"Tyhjyys" riipus

Hopea

Korun nimi antaa ymmärtää jotaki hyvinki mahtipontista ja syvällistä, mutta ihan ontto rakenne se vaan on josta tuon nimenki sitte repäsin :D

Onttoa rakennetta en oo muistaakseni tehnykkää sitte vuojen -09. Amiksen ekana vuonna tehtiin pallo ja kuutio juotosharjotuksina, mutta sen jälkeen en oo näihin rakenteisiin sekaantunu. No mutta mikäs, ainahan sitä yhen pyramiidin vääntää vaikka pelkällä vasemmalla käjellä. 

Paskan marjat. 

Ei kyllä alkuunsa ois uskonu kuinka vaikia on saaha tehtyä kaks täysin identtistä salmiakin muotosta levyn palaa ja saaja taitettua ne keskeltä sopivaan kulmaan niin, että ne asettuu täydellisesti vierekkäin toisiaan vasten. Helvetillistä hommaa. Taitoskohtaa sahatessa ja viilatessa ei saanu viilata yhtää liian vähä tai liian paljo. Joutuin sahhaamaan molemmat salmiakit uusiksi, ku tein ensimmäisiin kappaleisiin liian syvät urat ja siinä sopivaa kulmaa ettiessä kaks palasta päätti ruveta neljäksi.

Kaikki opettajat on mulle (ja varmaan kaikille muillekki) koittanu jankata, että jokkainen työvaihe pittää alusta asti tehä niin hyvin ku vain pystyy ja kykenee. Ikinä ei sais oikoa mutkissa, ku se kostautuu kuitenki jossaki vaiheessa myöhemmin. Mutta niin... Kukapa niitä opettajia ois kuunnellu. Salmiakit ei oikein täyvellisesti mätsänny toisiinsa, mutta olin jo niin kypsyny niitten vääntämisseen, että päätin ne kuitenki juottaa silläänsä, äkkiähän ne kulmat viilailee sitte suoriksi ja tasasiksi myöhemmin.

Paskan marjat.

Hinkkasin varmaan pari tuntia sormet verillä tätä samperin kärpäsen kakan kokosta riipusta, että saisin siittä ees suurinpiirtein suorakulmasen ja symmetrisen. No kyllähän siittä aikanaan jotaki sinne päin tuliki, mutta hirviällä työllä ja tuskalla. Muistakaa siis lapset, kannattaa oikiasti tehä niinku ne opettajat sannoo.

Purin tähän tekstiin nyt kaiken tuntemani vihan tätä samperin korun tekelettä kohtaan. Jostaki käsittämättömästä syystä sisko sano tykkäävänsä tästä. Taijan kullata sen ja nakata siskolle jonaki lahjana, saampahan pois omista silmistäni.

RandomFaktat

28. Yhen kaverin kautta oon tutustunu venäläiseen pändiin nimeltä Kauan. Musiikki on pääasiassa instrumentaalista, mutta satunnaiset laulunpätkät lauletaan suomeksi hyvin vahvalla venäläisellä korostuksella. Tämä bändi tekkee ehkä kauneinta musiikkia, mitä oon ikinä kuullu. Jaan tähän alle pätkän bändin viimesimmältä levyltä. Video kannattaa kattoa loppuun asti. Luppaan, että ne vajjaat kaheksan minnuttia teijän elämästänne ei tosiaankaan mene hukkaan. 

Kauan - Sorni Nai

~ Satu

Vieretysten

"Vieretysten" sormus

Hopea, onyx ja malakiitti

Työkokkelu vetelee viimesiään, enkä oo täällä muistanu montaa korua esitellä. Koitetaan korjata tilannetta pikku hilijaa ja alotellaan tännään valmistunneella kivisormuksella :)

Kivenistutusta ei voi harjotella liikaa, joten viime perjantaina sain ohjeistuksen alottaa jonku sortin kivisormusta. Tällä kertaa kaivelin omaa pienoista kivivarastoani ja valkkailin sieltä ovaalin onyxin ja pyöreän malakiitin. Malakiitti on ehottomasti yks mun lemppari kiviä vaikka sen kans työskennellessä saaki olla vähä varovaisempi kiven pehmeyden takia. Onyxia en oo aikasemmin juuri käyttäny, mutta alan kyllä tykästyä siihenki aikas paljo. Tuo huippukiiltävä syvä musta on jotenki taianomaisen vangitseva, kun oon sitä muutamana päivänä tuijotellu :)

Oon pitkään miettiny punotulla rungolla olevan sormuksen tekemistä ja nyt sen viimeinki sain aikaseksi :) Onyxin ympärille lisäsin myös ohuempaa punosta, joka toimii koristeena, mutta ennen kaikkia luo pikkusen väliä kehyksille. Kivien siisti istutus ois käytännössä lähes mahotonta, jos kehykset ois juotettu aivan toistensa kylkiin.

Tämä sormus jää ehottomasti omaan sormeen kulkemaan. Oon sitä tämän päivän siinä tuijotellu ja oon aivan rakastunu, vaikka ny itte sanonki. Oma kehu saa aina välillä haista :D

~ Satu

Kupliva akaatti

"Kupliva" riipus

Hopea, akaatti

Jee, tauti selätetty ja pajalle palattu :) Tännään sain tehtyä loppuun viime viikolla kesken jääneen riipuksen. Valkkasin pajan kivivarastoista tämän kiven sen takia, etten oikein osannu päättää onko se tosi hieno vai jotenki tautisen näkönen. Tuo vihriän ja beigen yhistelmä nuilla pilkuilla höystettynä saa tämän kiven näyttämään joltaki mikroskooppikuvalta tai erittäin pahalta ihotaudilta. Näistä mielikuvista huolimatta oon alkanu päätyä siihen tulokseen, että tämä kivi on ihan hemmetin hieno :D

Tämä kuva ei nyt (taaskaan...) oo mikkää maailman paras, mutta pakko kelvata. Koitin hakia tähänki koruun vähä kontrastia erilaisilla pintakäsittelyillä. Kiven kehys ja keskimmäinen rengas on kiiltävällä pinnalla ja muut osat viilalla vejetty hiukka mattamaiseksi. Keskimmäiseen renkaaseen tein kiillon lisäksi taotun pinnan. Huomenna lähetään tekkeen vähä onttoa kolmiulotteista rakennetta, katotaan miten likan käy :)

~ Satu

Uniikki unakiitti

"Kiertynyt" riipus

Hopea, unakiitti

Pahoittelut hetken hiljaiselosta, yritän taas parannella tapojani. En muista oonko aikasemmin täällä maininnu mun tulevasta työkokkeilusta. Tai siis sehän ei ole ennään tuleva vaan alko maanantaina! Tosin sen katkas heti parin päivän jälkeen päälle iskeny kuume... Loppuviikko mennee luultavasti sohvan pohjalla (ja tietokonneella, hehheh...), mutta ens viikolla taas sitte uuella tarmolla pajalle. Sain siis tosiaan harjottelupaikan Kultasepänverstas Nissistä Kokkolasta. Käykääpäs vilkasemassa paikan sivuja täältä, jos kiinnostaa. Ihastuin ensi näkemältä paikan sepättären töihin ja oli suorastaan unelmien täyttymys päästä tän mahtavan naisen oppiin, pari ekaa päivää meni ihan hujauksessa :)

Tämä unakiitin koristama riipus oli ekan päivän tuotosta. Toisena päivänä alottelin jo pikkasen monivaiheisempaa työtä, jonka teon tämä tauti perkule meni keskeyttämmään >:| Tosiaan ekana päivänä lähettiin vaan muistelemmaan ihan perusjuttuja ja koru piettiin mahollisimman simppelinä. Perus pyöröhiotun kiven istutus ja sarjan ympärille kyhäsin langasta pienen koristuksen. Pientä kontrastia toin koruun erilaisilla pinnoilla, jotka erottuu ehkä vähä paremmin alla olevasta kuvasta.

Ja tuossa alla vielä tämän simppelin riipuksen osaset ennen yhistelyä ja omia pintakäsittelyjään. Kivelle tosiaan juottelin kasaan tuommosen sarjan/istukan/kehyksen (rakkaalla lapsella on paljo nimiä), jonka kylkeen tuo kiekura-kaakura juotettiin kiinni ja sitte kivi vielä istutettiin koloonsa.

Rakastan tämän kiven väriä. Tuommonen oliivinvihriän kirjava vaan soppii mun silmään ku nakutettu. Ja tykkään muuten pyöröhiotuista kivistä enämpi ku viistehiotuista, en tarkalleen ottaen tiiä miksi. Pyöröhiotut on jotenki luonnollisempia ja kodikkaampia ja niissä on ylleensä niin paljo enämpi laji- ja värivaihtoehtojaki ^_^ 

Hirviä hinku takasi pajalle, pittää päästä tästä taudista vauhilla erroon!

~ Satu

Sammakko

"Sammakko" riipus

Hopea ja emali

Tämä Sammakko on yks mun suunnitteilla olevan Elukka-malliston (nimi vielä hakusessa, voi muuttua vielä miksi vaan) mahollisista koruista. Aikasemmin oon esitelly teille Vasikan, josta koko idea laajempaan eläinaiheiseen emalikorumallistoon lähti. Ihan niinku Vasikastaki, nii näistä konnistaki ois tarkotus tehä kaiken värisiä versioita, nii jokkainen löytää niistä sitte varmasti mieleisensä.

Tätä kokoon naputellessa mulla kävi sitte semmonen pikku kämmi, että unohin tehä tälle raukalle silmät :D Tarkotus oli siis nuitten pikkusten surkeitten tihrusilmien paikalle laittaa hiukka isommat pläntit hopialevyä niin, että sille ois tullu kunnon mulkosilmät. Ehkä tästä tullee joskus satojen vuosien päästä joku keräilyharvinaisuus, eikö ne pienet kosmeettiset virheet joskus sitäki tee :D Seuraaville kappaleille muistan niitata sitte silmätki päähän :)

Multa löytyy vielä tällä hetkellä kolmaski valmis elukka, jonka esittelen teille tässä joskus. Se on vähä hillitympi kaveri, nii satte makua vähä iisimmistäki versioista :)

~ Satu

Kääntöpuu

"Kääntöpuu" riipus

Hopea

Tämän korun suunnittelin amiksen hopeavalu-kurssia varten. Tehtävässä tuli valita jokin ihmistyyppi ja luoda sen mukainen kuvitteellinen asiakas, jolle lähettiin suunnittelemaan valulla toteutettavaa korua. En kuollaksenikaan muista mitä nämä tyypit oli... Jotaki hirviän hienoja sanoja, jotka ei vaan voinu jäähä mieleen. 

Mun "asiakas" oli kolmekymppinen pääkaupunkiseudulla asuva nainen. Suht hillitty pukeutuja, joka käytti aika vähän koruja. Jos hän koruja käytti, ne oli yleensä pienehköjä riipuksia. Orgaaniset muodot ja luontoaiheet miellyttivät erityisesti hänen silmäänsä. Korussa saisi olla mielellään myös jokin pieni juju, joka tekisi siittä ehkä muunneltavan ja monikäyttöisen. Metalleista hopea oli hänen lempparinsa.

Näillä ohjeilla lähdin suunnittelemaan riipusta. Ajatus käännettävästä riipuksesta tuli aika pian mieleen, koska se toisi koruun sitä pientä erilaisuutta ja jujua, mutta olisi myös helposti toteutettava valamalla. Kymmenien luonnosten joukosta päädyin valitsemaan tämän tammimaisen puun, jonka toisella puolen olisi näkyvissä runko ja oksisto, ja toiselle puolelle tulisi istumaan pieni lintu. Moni on muuten luullu tuota lintua kalaksi... En sitte tiiä kuin ussein heijän pihakoivussa näkkyy ahvenia ja kuhia istuskelemassa.

Tein korusta 3D-mallin, joka jyrsittiin vahaan ja siittä sitten tehtiin valumuotti ja valettiin hopealla. Puun runko ja lintunen on kiillotettu, muuten korussa on valun jättämä hiukan rosoinen pinta. Ite tykästyin tähän simppeliin koruun ja tarkotus olis alkaa näitäki joskus myyntiin asti tekemään :)

~ Satu

Unisieppari

"Unisieppari" kääty

Hopea ja punainen jaspis

Oppari-postauksen yhteyvessä mainittin jo tästä amiksessa tehystä käädystä. Tutkiskelin tätä korua varten hiukkasen Navajo-intiaanien kulttuuria ja ihastuin heidän (ja muidenkin intiaaniheimojen) käyttämään taikakaluun, unisieppariin. Unisieppari ripustetaan sängyn yläpuolelle jossa sen uskotaan suodattavan pahat unet hyvistä ja antavan näin suojatilleen paremman unen. Siepparin verkko päästää hyvät unet lävitseen, mutta pahat unet tarttuvat siihen. Aamuauringon säteet sitten hajottavat nämä verkkoon jääneet pahat unet.

Jouduin hiukan yksinkertaistamaan unisiepparin kuviota ihan vain sen takia, että tiheämpi verkko olisi ollut käytännössä mahdoton toteuttaa. Punaisia jaspis helmiä käytin korvaamaan korallia, jota Navajoiden koruissa usein käytetään. 

Pienimpien renkuloiden verkon punominen oli välillä hermoja raastavaa puuhaa, mutta siittä huolimatta (tai siittä johtuen) tämä koru on yksi omista lemppareistani :)

RandomFaktat

25. En voinu ennen ymmärtää jääkiekkoa. Ukko sai mut siittä kuitenki innostumaan ja tälle Liiga-kauelle se sai mut vielä narrattua mukkaan niitten kaveriporukan Liigapörssiin... Hullujen hommaa, mutta niin koukuttavvaa :D

~ Satu

Vasikka

"Vasikka" riipus

Hopea ja emali

Lisää koruja tänne ku en oo mittää uutta saanu aikaseksi piirtää. Tämän vasikan värit on monen silmään varmaan aika hurjat, mutta se oli vähä hakusessaki korua tehessä. Meillä oli amiksessa joskus toisena vuonna tehtävänantona suunnitella ja valmistaa emalikoru jonku taideteoksen inspiroimana ja mää valittin Miina Äkkijyrkän lehmäaiheiset teokset (tuossa alla pari esimerkkiä). Ne on kaikki hyvin värikkäitä ja halusin pittää sen mukana korussaki. 

Tulevaisuuen suunnitelmana mulla ois tehä isompi mallisto erilaisia eläinaiheisia koruja tällä samalla tyylillä. Muutama muu elikko on jo tehtynä ja kasa muita suunniteltuna, pitäs vaan päästä toteuttamaan. Vasikoitaki on tarkotus tehä lissää vähä luonnollisemmissa väreissä :) 

Opinnäyte Navajot

Määhän oon siis koulutukseltani korukivi- ja jalometallialan artesaani. Mulla ei oo nyt yli vuoteen ollu mahollisuutta päästä tätä intohimoani toteuttamaan, mutta toivottavasti tilanne muuttuu lähiaikoina. Alan postailemaan tänne aina välillä jotaki mun vanhoja tekeleitä ihan oman mielen virkistämiseksi, mutta toivottavasti niistä saa iloa joku muuki.

Ensimmäisenä esittelen teille mun reilun kolmen vuojen takasen (voi kauhia ku aika mennee nopiaa, ikävä sitä sakkia <3) amiksen opinnäytetyön. Tutustuin amiksen toisena vuonna yhen tehtävänannon takia Navajo-intiaanien kulttuuriin ja erityisesti koruihin. Silloseen tehtävään tein "Unisieppari" käädyn (hän saa oman juttunsa joskus myöhemmin), mutta nuo Navajot jäi jotenki kummittelemaan mieleen. Tykästyin ihan hirviästi niiden korujen värikkäiden kivien käyttöön ja siihen leikkisään, mutta tyylikkääseen muotokieleen. Kun opinnäytteiden aiheita alettiin miettimään, päädyin aika nopaasti takasin Navajoiden pariin.

Yksi uusi kiinnostukseni aihe tuohon aikaan oli hiuskorut ja päätinkin yhistää nämä kaksi asiaa opinnäytteessäni. Navajot tekevät myös paljon hiuskoruja, joten se oli siltäkin osin luontevaa. Halusin tuoda koruihin jotakin omaa, joka erottaisi niitä hiukan perinteisitä Navajo koruista, päädyinkin käyttämään kivien sijaan väriä tuomaan lempitekniikkaani emalia.

"Hiussieppari" ponytail cover

Hopea ja emali

Korun sisäpuolella on koukku, joka pujotetaan hiuspompulan tai vastaavan sisään. Tämän emaloinnin kanssa revin vähä hiuksia päästä, kun juotokset meinas päästä monen uunissa käytön takia vähä aukeilemmaan, mutta lopputulokseen oon silti tyytyväinen.

"Karhu" hiussolki

Hopea

Muodon piti alkuunsa muistuttaa selkiämmin karhua, mutta se vähä yksinkertaistu matkalla. Kyllä siittä vielä saattaa hyvällä mielikuvituksella keksiä karhun naamavärkin ilman korvia.

"Pöllö" hiussolki

Hopea ja emali

Kun mulla on mahollisuus tunkia pöllö johonki, nii minähän niin teen! :D Navajoiltaki löyty koruista muutama pöllö, nii tokihan minä nappasin tilaisuuesta heti kiinni enkä irti päästäny.

~ Satu