keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Dragon Age: Origins - Darkspawnit

Ohops ku meinaa venyä nykysin taas näitten postausten välit... Inspis on taas piirtämisen osalta ollu vähä hukassa, nii oon sitte pelaillu senki eestä. Alotin taas uuelleen pelailemaan Dragon Age-sarjaa. Ensimmäisestä, eli Dragon Age: Originssista, on tällä hetkellä hakattuna about 30 rosenttia. 

Oon pelannu tämän ekan varmaan kymmenisen kertaa jo läpi, mutta tästä pelistä (ja pelisarjasta) tekkeeki niin hienon se, ettei yksää kerta oo samanlainen toisen kans. Peli etenee pelaajan omien valintojen mukaan ja jokaisesta pelikerrasta saa eri valintoja tekemällä erilaisen. Pelissä on jo eri alotustilanteita kuus kappaletta, jotka antaa periaatteessa kuus erilaista pelikertaa. Sitte vielä ku lisätään soppaan oman hahmon rotu (ihminen, kääpiö, haltia), asema ja matkan aikana tehyt valinnat (jotka kaikki vaikuttaa miten muut hahmot suhtautuu suhun pelin aikana) saajaan mahollisia erilaisia pelikertoja varmaan monta kymmentä. Voisin paasata tän pelin hienoudesta vaikka monta tuntia, mutta koitan nyt edetä vähä tässä hommassa :D

Pikasesti vielä kerron pääpiirteet pelin tarinasta, halukkaat voi tutkia asiaa tarkemmin hankkimalla itellensä tämän pelin.

Pelissä on siis aluillaan sota (The Fifth Blight), jonka osapuolina on maan alla vellovat darkspawnit versus muu maailma. Sun hahmo värvätään erinäisten vaiheitten jälkeen Grey Wardeneihin, joitten tehtävänä on ollu suurinpiirtein aikojen alusta asti tappaa näitä olioita. Hommaa sekottaa vielä vähä kytevä sisällissota, joka saa alkunsa ku kuninkaan kenraali tms. (joka on muuten kans kunkun appiukko), jättää kunkun armeijoineen darkspawnien keskelle ja lähtee ite lätkimään. Vitja mikä mulkero. Sitte se vielä keksii syyttää Grey Wardeneita koko hommasta, prkl. Koko maassa on tän teurastuksen jälkeen jälellä sun lisäksi yks Warden ja muualta ei oo apuja ihan heti tulossa. Teijän kahen pittää nyt sitte lähtä kasaamaan liittolaisia darkspawnien lahtaamista varten ja koittaa samalla estää sisällissotaa syttymästä ja saaja tämä kenraali-runkku vastuuseen tekosistaan.

Pääpiirteissään pelin idea oli siinä. Haluan jakaa teille vielä vähä kauniita kuvia näistä darkspawneista ja samalla avata niitä vähä lissää :)


Tässä on nyt heti muutama kuva kunkusta ja ogresta, jonka kynsissä se henkensä menettää. 

Darkspawneja on periaatteessa neljää eri lajia: nämä ogret, hurlockit, genlockit ja shriekit. Darkspawnit muuttaa naispuolisia ihmisiä, haltioita, kääpiöitä ja qunareita (rotu jolla ei ekassa pelissä oo juuri roolia) jollaki tapaa jättimäisiksi broodmothereiksi, jotka synnyttää aina oman rotusiaan darkspawneja. Oman rotusella tarkotan ny sitte sitä, että qunareista tullee ogreja, ihmisistä hurlockeja, kääpiöistä genlockeja ja haltioista shriekkejä. Ilmeisesti ne voi myös tartuttaa ihan eläviä immeisiäki, jotka sitte muuttuu örrimörreiksi. 


Darkspawneissa on toki myös eri "tasosia" vastuksia. Tuossa ylemmässä kuvassa keskellä on yks kovista kavereista, hurlock Alpha. Se on periaatteessa vaan vähä kestävämpi ja voimakkaampi ku nuo perus kaverit. Ja tuossa sen oikialla puolella, tämä kaveri jolla on sulan näkösiä härpäkkeitä päässä, on hurlock emissary. Ne on alphan tasosia kavereita, jotka on vielä maageja. Maagit on vastuksena mun mielestä ärsyttävimpiä, ja siks piän omassa porukassaniki ylleensä mukana kahta maagia ^^


Ja täsä on sitte tämmönen soma kaveri ku archdemon. Näitä sotia eli Blighteja on ollu siis yhteensä viis tämä pelin tapaus mukkaan lukien. Darkspawnit kiusaa toki muita eläjiä muullonki, mutta varsinainen Blight on vasta sitte ku ne saa herätettyä tämmösen arkkidemonin. Arkkidemonit on uinuvia lohikäärmeitten muodossa olevia vanhoja jumalia, joita darkspawnit ettii ja löytäessään tartuttaa ja myrkyttää ja tekkee niistä pahoja. Darkspawnit on yleisesti suht typeriä ötököitä, jotka ei kovin kummosia taisteluita saa itekseen aikaseksi, mutta tämä demoni niitä sitte herätessään alkaa käskyttämmään ja sitte on piru merrassa. Sitte ku archdemonilta saajaan nirri pois, nii darkspawnit painuu takasi maan alle ja sota on finito.


Tässä varmaan tarpeeksi tällä kertaa. Laittelen varmaan jossaki välissä lissää kuvatuksia tästä pelistä, ehkä semmosia nättejä sitte sillä kertaa. Tämä pelihän on ihan järettömän nätti ja tykkään sen grafiikoista ihan hirmusti, nii jaan teille joskus myöhemmin vähä sitä kauneuttaki :)

Suosittelen tätä pelisarjaa kaikille joita vähäki roolipelit kinostaa, mutta ei näitä oo vielä kokkeillu. Mulle tämä oli ainaki rakkautta ensi silmäyksellä, ehkä niin käy jollekki teistäki :)

Kiitos ja anteeksi!

~ Satu

perjantai 30. lokakuuta 2015

Kääntöpuu


"Kääntöpuu" riipus
Hopea


Tämän korun suunnittelin amiksen hopeavalu-kurssia varten. Tehtävässä tuli valita jokin ihmistyyppi ja luoda sen mukainen kuvitteellinen asiakas, jolle lähettiin suunnittelemaan valulla toteutettavaa korua. En kuollaksenikaan muista mitä nämä tyypit oli... Jotaki hirviän hienoja sanoja, jotka ei vaan voinu jäähä mieleen. 

Mun "asiakas" oli kolmekymppinen pääkaupunkiseudulla asuva nainen. Suht hillitty pukeutuja, joka käytti aika vähän koruja. Jos hän koruja käytti, ne oli yleensä pienehköjä riipuksia. Orgaaniset muodot ja luontoaiheet miellyttivät erityisesti hänen silmäänsä. Korussa saisi olla mielellään myös jokin pieni juju, joka tekisi siittä ehkä muunneltavan ja monikäyttöisen. Metalleista hopea oli hänen lempparinsa.

Näillä ohjeilla lähdin suunnittelemaan riipusta. Ajatus käännettävästä riipuksesta tuli aika pian mieleen, koska se toisi koruun sitä pientä erilaisuutta ja jujua, mutta olisi myös helposti toteutettava valamalla. Kymmenien luonnosten joukosta päädyin valitsemaan tämän tammimaisen puun, jonka toisella puolen olisi näkyvissä runko ja oksisto, ja toiselle puolelle tulisi istumaan pieni lintu. Moni on muuten luullu tuota lintua kalaksi... En sitte tiiä kuin ussein heijän pihakoivussa näkkyy ahvenia ja kuhia istuskelemassa.

Tein korusta 3D-mallin, joka jyrsittiin vahaan ja siittä sitten tehtiin valumuotti ja valettiin hopealla. Puun runko ja lintunen on kiillotettu, muuten korussa on valun jättämä hiukan rosoinen pinta. Ite tykästyin tähän simppeliin koruun ja tarkotus olis alkaa näitäki joskus myyntiin asti tekemään :)

~ Satu

torstai 15. lokakuuta 2015

Anssi


Piirsin tämän kuvan ukosta noin viikko meijän ekan tapaamisen jälkeen. Ikävän kourissa piti saaja jotaki tekemistä, nii mikäs sen sopivampaa ku piirtää kuva ikävän aiheuttajasta :) Tää oli eka muotokuva varmaan pariin vuoteen mitä piirsin ja kynät etti vähä paikkaansa käjessä. Se kuitenki näyttää malliltaan, nii pittää olla tyytyväinen, vaikka varjostukset onki jääny vähä haaliskoiksi. Ukko ite on sanonu vihhaavansa nykysin tuota kuvvaa mistä oon mallia kattonu, ihme mutrusuinen angsti-ilme kuulemma :D Mutta son minun mutrusuu <3

Viikonlopuksi autoilen muuten taasen Ouluun. Viikonlopun agenda on ah, niin ihana In Flames Oulun jäähallilla ^^ Pari päivää oon jo fiilistelly kuuntelemalla melkein pelkästään kyseistä bändiä. Halukkaat voi alta kuunnella mun tän hetken lemppareihin lukeutuvan biisin, viimesimmän levyn alotusraita In Plain View. Parhautta.



Viettäkäähän mahti viikonloppu!

~ Satu


perjantai 9. lokakuuta 2015

Unisieppari


"Unisieppari" kääty
Hopea ja punainen jaspis


Oppari-postauksen yhteyvessä mainittin jo tästä amiksessa tehystä käädystä. Tutkiskelin tätä korua varten hiukkasen Navajo-intiaanien kulttuuria ja ihastuin heidän (ja muidenkin intiaaniheimojen) käyttämään taikakaluun, unisieppariin. Unisieppari ripustetaan sängyn yläpuolelle jossa sen uskotaan suodattavan pahat unet hyvistä ja antavan näin suojatilleen paremman unen. Siepparin verkko päästää hyvät unet lävitseen, mutta pahat unet tarttuvat siihen. Aamuauringon säteet sitten hajottavat nämä verkkoon jääneet pahat unet.

Jouduin hiukan yksinkertaistamaan unisiepparin kuviota ihan vain sen takia, että tiheämpi verkko olisi ollut käytännössä mahdoton toteuttaa. Punaisia jaspis helmiä käytin korvaamaan korallia, jota Navajoiden koruissa usein käytetään. 

Pienimpien renkuloiden verkon punominen oli välillä hermoja raastavaa puuhaa, mutta siittä huolimatta (tai siittä johtuen) tämä koru on yksi omista lemppareistani :)

RandomFaktat

25. En voinu ennen ymmärtää jääkiekkoa. Ukko sai mut siittä kuitenki innostumaan ja tälle Liiga-kauelle se sai mut vielä narrattua mukkaan niitten kaveriporukan Liigapörssiin... Hullujen hommaa, mutta niin koukuttavvaa :D

~ Satu

maanantai 5. lokakuuta 2015

Karrrhu-villasukat


Kerranki oon alkanu suunnittelemaan ja totteuttammaan joululahjoja hyvissä ajoin! Nämä pientä fiksausta vailla olevat Karhu-villissukat päätyy iskän joulupakettiin. Sukat tarttis vielä päätellä ja kirjoa punasella langalla karhuherroille kielet suuhun. Iteltä ei löytyny punasta lankaa kaapeista, enkä nuita 12 silmukkaa varten oikein kehannu kerrää ostaa. Jostaki kuitenki muistin lukeneeni, että neuleisiin voi "kirjoa" päälle esim. pienten virheitten piilottamiseksi. Isken äitin lankavarastoihin seuraavalla Oulun reissulla ja pistän karhuille sitte kielet paikolleen :)

Ohjeen varsinaiseen kuvioon nappasin täältä, muuten sukat on oman pään tuotosta.

P.s. Eikö oo äiti koukunnu ja virkannu meille makian liinan!

~ Satu