maanantai 8. helmikuuta 2016

Prinsessa Totoro -maiharit


Ostin tälle talvelle ihanat Riekerin kengät, joista luppailtiin joka paikassa tosi paljo. Oon ny kuitenki todennu, että tämmösellä liukkaalla vesikelillä ne on viimeset saappaat jotka kannattaa survoa jalkaan. Elämäni pisimmät 50 metriä, kun piti aamulla kävellä hiekottamatonta pihhaa autolle. Ja lisäksi elämäni pisimmät 500 metriä, kun piti vähä myöhemmin kävellä autolta pajalle (ja iltapäivällä sama reitti takasi). Päädyin olosuhteitten pakosta kaivelemmaan kaappeja ja löysin viime talven(?) palvelleet halpis maiharini. Oiskohan ollu Kuopion Matkuksen Skopunktenilta 29,90 :D Ja niinku voi kuvitellakki tuon hintasista kengistä, ne on kerta kaikkiaan hirviässä kunnossa ja aivan kamalan näköset jo pelkästään yhen talven taapertamisen jäliltä. Paremmat pohjat niissä kuitenki on ku nuissa tämän talven monoissa.

Piti siis keksiä mitä maihari-vanhuksille vois tehä, että ne kehtaa taas tarvittaessa vettää jalkaan. Hetki sitte ostamani valkonen maalikynä alko heti kuumottaa laukun sivutaskusta ja päätin keksiä kenkiin jotaki sillä sutattavvaa. Oon jo pitkään haaveillu tuunaavani jotaki kenkiäni Studio Ghibli-aiheisiksi, mutta tähän asti on pupu ollu tiukasti pöksyissä. Meen vielä ja pillaan jotku kengät töherryksilläni! Näitten kenkien ulkonäkö ei kuitenkaa ennään ois voinu pahentua, joten päätin viimeinki uskaltautua toteuttamaan ajatukseni.

Päädyin kahteen leffaan, jotka kuuluu mun suosikeihin: Prinsessa Mononoke ja Naapurini Totoro.


Ensimmäisen kengät varteen piirsin Totoron, joka on siis karhumainen iso ölli-mölli, lempiä kaveri kuitenki. Tämän kengän kärkeen piirsin pikku-Totorot ja muutaman tammenterhon, joita nämä kaverit keräilee.




Toisen kengän varteen piirsin susiprinsessa Mononoken maskin ja tikarin. Kengän kärkeen pääsivät tuijottelemaan muutama Kodama, japanilaisen taruston metsänhenkiä Studio Ghiblin tyyliin, ja niitten seuraa pitämään pari korentoa.


Oon parista sutusta huolimatta tyytyväinen kenkien uuteen ilmeeseen, ei ainakaa löyvy keltää just samanlaisia! :D

~ Satu

torstai 4. helmikuuta 2016

Dragon Age II - Glitchejä siellä ja glitchejä täällä

Kun viimeksi jouvuin asentelemaan Dragon Age II:sen uusiksi, tietokone valitteli jotaki ongelmaa tekstuuripaketin kanssa. Laiska ku oon, en jaksanu alkaa selvittämään mitä asialle vois tehä vaan alotin pellaamisen, ku se oli kerta mahollista. Peli on toiminu muuten moitteitta, mutta muutama hauska glitchi tän jotenki vajjaaksi jääneen tekstuuripaketin takia on tullu vastaan. Yleisimpiä virheitä on ollu hahmojen ruumiinosien puuttuminen (pikku juttuja, kuka ny käsiä tai torsoa tarvis?) ja rakennuksissa ja maastossa näkyvät värivirheet, jotka on muuten ihan hemmetin hienon näkösiä.

Tässä ensimmäisenä esimerkkejä nuista ympäristön värivirheistä, nämä tuo kyllä peliin jotaki ihan uutta hohtoa :D







Ja sitte vajjaita ihmisiä, eikö se oo tärkeintä ku pää vaan on paikollaa?





Jonku verran tekstuurivirheitä on ollu myös ihmisissä, tyypit on kokonaisia, mutta värit on unehtunu osittain johonki.




Ja lopuksi muutama vähä härömpi ja häiritsevämpi glitchi. Nämä pysäytti jo vähä enämpi ja osa vaikutti jopa vähä pellaamisseen, mutta onneksi vaan hetkellisesti. 

Tämän ensimmäisen kaverin kehitys on ilmeisesti jääny vähä vajjaaksi, mutta näyttäähän tuo kommunikointi sentään toimivan ainaki tämän yhen tyypin kans.



Tämä oli kans mielenkiintonen tappaus. First Enchanter Orsinon naamassa tapahtu jotaki hyvin jännää ja vähä aasialaisia piirteitäki näyttäs löytyvän...


Normaalisti hän näyttää siis tältä.


Ja nämä viimeset glitchit on sitte semmosia, jotka vaikutti olemassaolollaan jo ite pellaamisseen. Näitä ei onneksi oo kovin monesti ilmestyny eikä ne oo ylleensä minnuuttia pitempään ollu riesana. 






Ittiäni nämä pienoiset virheet on ainaki tuossa pelin tiimellyksessä viihdyttäny jonku verran, toivottavasti ne teki sitä teillekki tätä juttua selatessanne. Jos ei, niin menetitte just noin 5 minnuuttia elämästänne :D

~ Satu

maanantai 25. tammikuuta 2016

Kupliva akaatti


"Kupliva" riipus
Hopea, akaatti

Jee, tauti selätetty ja pajalle palattu :) Tännään sain tehtyä loppuun viime viikolla kesken jääneen riipuksen. Valkkasin pajan kivivarastoista tämän kiven sen takia, etten oikein osannu päättää onko se tosi hieno vai jotenki tautisen näkönen. Tuo vihriän ja beigen yhistelmä nuilla pilkuilla höystettynä saa tämän kiven näyttämään joltaki mikroskooppikuvalta tai erittäin pahalta ihotaudilta. Näistä mielikuvista huolimatta oon alkanu päätyä siihen tulokseen, että tämä kivi on ihan hemmetin hieno :D

Tämä kuva ei nyt (taaskaan...) oo mikkää maailman paras, mutta pakko kelvata. Koitin hakia tähänki koruun vähä kontrastia erilaisilla pintakäsittelyillä. Kiven kehys ja keskimmäinen rengas on kiiltävällä pinnalla ja muut osat viilalla vejetty hiukka mattamaiseksi. Keskimmäiseen renkaaseen tein kiillon lisäksi taotun pinnan. Huomenna lähetään tekkeen vähä onttoa kolmiulotteista rakennetta, katotaan miten likan käy :)

~ Satu

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Uniikki unakiitti


"Kiertynyt" riipus
Hopea, unakiitti

Pahoittelut hetken hiljaiselosta, yritän taas parannella tapojani. En muista oonko aikasemmin täällä maininnu mun tulevasta työkokkeilusta. Tai siis sehän ei ole ennään tuleva vaan alko maanantaina! Tosin sen katkas heti parin päivän jälkeen päälle iskeny kuume... Loppuviikko mennee luultavasti sohvan pohjalla (ja tietokonneella, hehheh...), mutta ens viikolla taas sitte uuella tarmolla pajalle. Sain siis tosiaan harjottelupaikan Kultasepänverstas Nissistä Kokkolasta. Käykääpäs vilkasemassa paikan sivuja täältä, jos kiinnostaa. Ihastuin ensi näkemältä paikan sepättären töihin ja oli suorastaan unelmien täyttymys päästä tän mahtavan naisen oppiin, pari ekaa päivää meni ihan hujauksessa :)

Tämä unakiitin koristama riipus oli ekan päivän tuotosta. Toisena päivänä alottelin jo pikkasen monivaiheisempaa työtä, jonka teon tämä tauti perkule meni keskeyttämmään >:| Tosiaan ekana päivänä lähettiin vaan muistelemmaan ihan perusjuttuja ja koru piettiin mahollisimman simppelinä. Perus pyöröhiotun kiven istutus ja sarjan ympärille kyhäsin langasta pienen koristuksen. Pientä kontrastia toin koruun erilaisilla pinnoilla, jotka erottuu ehkä vähä paremmin alla olevasta kuvasta.


Ja tuossa alla vielä tämän simppelin riipuksen osaset ennen yhistelyä ja omia pintakäsittelyjään. Kivelle tosiaan juottelin kasaan tuommosen sarjan/istukan/kehyksen (rakkaalla lapsella on paljo nimiä), jonka kylkeen tuo kiekura-kaakura juotettiin kiinni ja sitte kivi vielä istutettiin koloonsa.


Rakastan tämän kiven väriä. Tuommonen oliivinvihriän kirjava vaan soppii mun silmään ku nakutettu. Ja tykkään muuten pyöröhiotuista kivistä enämpi ku viistehiotuista, en tarkalleen ottaen tiiä miksi. Pyöröhiotut on jotenki luonnollisempia ja kodikkaampia ja niissä on ylleensä niin paljo enämpi laji- ja värivaihtoehtojaki ^_^ 

Hirviä hinku takasi pajalle, pittää päästä tästä taudista vauhilla erroon!

~ Satu

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Lasisin siivin ikkunaani


"Pöllö" sulatuslasityö
Bullseye-lasi

Joulu ja uusivuosi hujahti ohi ja arki on taas palaillu omalle paikalleen. Blogiinki pittää siis taas jotaki runoilla. Meijän keittiö sai uuen ilmeen just ennen joulua ja sainpas sitte ripustaa uuen karhian keittiön ikkunaan uuen koristuksen! Joulukuun alussa olin lasikurssilla, jolle mulla oli kaks missiota: tehä anopille tiffanyenkeli joululahjaksi ja tehä ommaan ikkunaan pöllö. Molemmat kerkesin tehä ja tässä jälkimmäisen lopputulos :) Pöllö on ommaa käsiallaa suunnittelusta lähtien ja siipien kärkiväli tällä pedolla on aika tarkkaan 60 senttiä. Tekovaiheista en ikävä kyllä muistanu ottaa ollenkaa kuvia, mutta tuossa alhaalla on sentään kuva ennen sulatusta :) 


Saatte ihailla vielä lopuksi meijän keittiötä, joka päivitettiin ah niin ihanasta kasarista 2000-luvulle. (Meijän ikkunassa on myös yläkappa, mutta kummassakkaa kuvassa se ei satu olemaan paikollaan. Ja kyllä, ekan kuvan verhot on ihan hirviät, vaadin ehkä ens kesälle uusia kappoja :D)




Pahottelen nyt tässä vaiheessa joittenki tänne blogiin laittamieni kuvien huonohkoa laatua. Mun puhelimen kamera on hyvä niin pitkään ku valaistus on täyvellinen, mutta jos on hiukkasenki hämärää, nii kuvistä ruukaa tulla vähä kökköjä. Haaveilen ihan oikian kameran ostamisesta, mutta isommista rahareijistä se ei ikävä kyllä oo vielä listan kärjessä :) Ehkä vielä joskus...

~ Satu