keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Viha ja rakkaus

Haaste jatkuu ja ihan aikataulussaki vielä! Päivinä 4. ja 5. sain aiheekseni piirtää jotaki MITÄ VIHAAN ja jotaki MITÄ RAKASTAN. Mietin, että pitäskö tähän nyt sitte kehitellä jotaki syvällisempää, mutta päädyin sitte laiskuuttani vähä helpompaan reittiin...



Yksi suurimpia vihan kohteitani tällä pallolla ovat ötökät, ja erityisesti hämikset. Tiedän, että tämä nyt on vähä tylsä ja kliseinen vihan/pelon kohde naiselle, mutta minkäs teet. Suomessa ei onneksi kovin isoja tapauksia kömmi vastaan, luojalle kiitos (älkää muuten luulko mua uskovaiseksi tämän takia, se on vaan sanonta jota satun käyttämään aika paljo) kylmästä ilmastostamme.

Pitkästä aikaa muuten tein tämmösen kokonaisuuessaan tussatun työn. Pitäs harrastaa sitä enämpiki.


Tähän jälkimmäiseen yhistin hetken mielijohteesta kaks rakastamaani asiaa, pöllöt ja vihreän värin. Tämä on tähän väliin tämmönen pikanen about 10 minnuutin huitaisu. Ei joka päivä vaan jaksa (eikä oikiasti ees ehi) käyttää tunteja piirtelyyn. Tännään ois kyllä kerenny, mutta ei jaksanu.

~ Satu

maanantai 9. toukokuuta 2016

Kuumeista piirustushaastetta

Vähä niinku eppäilinki, tähän piirustushaasteeseen tullee väkisinki pieniä välejä, mutta ei anneta sen haitata. Jääkiekon MM-kisat ja äitienpäivä vei viikonlopusta niin paljo aikaa, etten ehtiny tarttua kynnään tän haasteen puitteissa ollenkaa. Lauantai-illan piirtelin äitille "pikasta" äipänpäivä-korttia. "Pikasta" siksi, että sen piti olla aika simppeli ja nopia homma, mutta käytin siihen silti about kolme tuntia...


Tätä kukkaketoa oli ihan kiva piirrellä ja värittää. Suhteellisen aivotonta hommaa, mitä pysty tekemään jääkiekkoa seuraillessaki.

Viime yön aikana mulla oli sitte noussu kuume ja yrittäjyyspajan alotus siirty mun osalta ainaki parilla päivällä. Tämän päivän vietinki sitte sohvan nurkassa, mutta siinä oli samalla hyvä suorittaa piirustushaasteen kolmas osa eli PERHEPOTRETTI.

Mun oli tarkotus piirtää minusta ja ukosta joku ylisöpö pariskunta-kuva, mutta eihän meistä semmosta löytyny. Molemmista ei myöskään löytyny oikein yhteen passaavia yksittäiskuvia, nii heivasin sitte tämän idean mäkkeen. En oo pitkään aikaan piirtäny mittään ihan suoraan omasta päästä, nii päätin sitte muistutella ittelleni sitä hommaa. Tämmösen örvelö-perheen mää sitte sain aikaseksi tämän päivän aikana.


Vielä ainaki huominenki mennee näillä näkymin toipilaana jotenka koitan saaha jatkettua piirustushaastetta ihan justiinsa.

~ Satu

torstai 5. toukokuuta 2016

Piirustushaasteen alotusta

Damn, kuukausi meni taas päivittelemättä tänne mittään. Päätin nyt sitte viimeinki ottaa ittiäni niskasta kiinni niin tän blogin päivityksen, kuin piirtämisenki kans! Joskus viime vuoden puolella kahlasin nettiä läpi ja tallentelin kasan erilaisia piirustushaasteita konneelle. Suurin osa on näitä 30 päivän haasteita, mutta jotta epäonnistumisen mahdollisuus olis mahollisimman suuri, päätin sitte alottaa 100 päivän haasteen :D

Alotin haasteen siis eilen, eli kaksi ekkaa kuvatusta on jo väännettynä! Aattelin päivitellä näitä nyt sitte parin/kolmen kuvan pompseina ku en kuitenkaa saa joka päivä aikaseksi kirjottaa tänne. Lisäksi mun puhelimen muistikortti on heittäytyny vaikiaksi ja kuvien ottamisen kans saa tapella sen verta, etten jaksa käyttää siihen aivan joka päivä aikaa. 

En kylläkään aio ruoskia ittiäni julkisesti keskellä Käläviän kyllää, jos joku välipäivä sattuu tän haasteen aikana tulemaan. Tiiän olevani laiska paska ja jos saan tän haasteen ikinä kokonaan tehtyä, oon jo voittanu itteni :D

Ensimmäisen kuvan aihe oli siis MINÄ ITE. Tähän ommaan kuvvaan en jaksanu hirviästi käyttää aikaa, ommaa pärstää on jotenki ärsyttävä piirtää.


Toisen, eli tämän päivän, aiheena oli paras ystävä. En tosin koe omistavani yhtä erityistä BFFää, joten tässä nyt yks meitin KAMU, Sini. Tähän käytin jo vähä enämpi aikaa ja vaivaa ihan vaan sen takia, että jos sen kehtais mallille itelleenki vaikka näyttää :D


Pari ekkaa piirustusta meni aika kivuttomasti, jännittyneenä jäämme odottamaan tulevia hermoromahduksia.

~ Satu

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Tohtori House valmiina klinikalle


Hups, taas melkein kuukauven hiljaiseloa... Työkokeilun pari viimestä viikkoa oli aika kiirus ja migreenin maustama enkä sen takia ehtiny/jaksanu kirjotella. Työkokeilu loppu ennen pääsiäistä, mutta sen jälkeen mulle iski taas heti se sama saamattomuus ku mikä oli ennen tuota harjottelupätkää. Ei vaan jotenki jaksa ja kehtaa ruveta mihinkään. Tympäsee ittiäki ihan suunnattomasti ku ei meinaa saaja itestään mittään irti, mutta koitan vähä potkia ittiäni taas persuuksille.

Ja sitte varsinaiseen aiheeseen.

Huomasin tuossa, että herra House on tuijotellu jo usiamman kuukauven valmiina meijän makkarin seinältä, mutta en oo muistanu tänne hänestä ilmotella. Aikasemmin oon kirjotellu hänestä kolmee kertaan. Ensimmäisen kerran näitte hänet viime syksynä pelkissä viivoissa. Seuraavalla kerralla herra oli saanu jo vähä väriä pintaan, mutta ei näyttäny aivan iteltään. Ja viimesimmän saamanne tievon mukkaan herra House oli lähes muuttovalmis, pientä viilausta kaipasi ennään. Ja nyt hän on viimeinkin täällä lopullisessa muodossaan!

Edellisen kerran jälkeen House on siis saanut pilkettä silmiinsä, hiukan (tai hiukan enämpiki) harmautta hurmaavaan partaansa ja vaihtelevan persoonallisuutensa kunniaksi monivärisen taustan.

Silmien valokohdat ja parran harmaat suortuvat tein valkosella maalitussilla. Mun pittää koittaa tutkia tulevaisuuessa vähä muita vaihtoehtoja valkosen lisäämiseksi "valmiiseen" työhön. Maalitussin kärki on eittämättä liian paksu, tussin kärki värjäänty tosi helposti (mistä seuras, että tussista tuleva väri oli ison osan ajasta kaikkea muuta ku puhtaan valkosta) ja väriä ei saanu tulemaan tasasesti. Yritin kysellä eräästä Kokkolan kirjakaupasta peittävää geelikynää, mutta eihän ne siellä mittään tienneet. Pittää koittaa joskus ehtiä/muistaa käyvä Oulussa jossaki taidetarvike-liikkeessä, jos sieltä löytys enämpi apua. Jos jollaki teistä mahollisista lukijoista on joku hyväksi havaittu kynä/väri tämmöseen tarkotukseen, ota mielelläni vinkkejä vastaan :) Joskus muistan kyllä lukeneeni jostaki keskustelupalstalta, että jotku käyttää mm. valkosta guassiväriä ja ohennettua korjauslakkaa. (Olipa epämääränen lause :D Joskus joku teki jossakin jotain...)

Taustaa varten laveerasin muutamia papereita eri värisiksi, ku en osannu suoriltaan päättää minkä värisen taustan Houselle haluaisin. Ukon kans tultiin yhessä siihen tulokseen, että aiheeseen vois sopia ehkä aikas hyvin kaksivärinen tausta. Päätöksen taustalla ei ensin ollu mittään sen syvällisempää, mutta voishan tuosta kehitellä halutessaan jonku jakautuneen persoonan-ajatuksen tms. Päättäkää ite mitä haluatte siittä ajatella :D

~ Satu

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Kätketty rakkaus


"Kätketty rakkaus" rannekoru
Hopea


Oon jo jonku aikaa aatellu, että haluaisin tehä itelleni jonku lällyn rakkaus-korun, mutta en oo oikein keksiny sopivaa ideaa. En oikein tykkää näistä perus koruista mihin pariskunnan nimet tai nimikirjaimet on vaan lätkästy söpön malliseen levyyn ja joku timangi siihen kaveriksi. Ensinnäkkään mun mielestä korun ei tarvi huutaa kilometrin päähän "KATTOKAA, MULLA ON MIES!". En tarvi semmosta pönkittämään ommaa itsetuntoani tai mitä lie sillä sitte ylleensä haetaankaan. Ja toiseksi mun mielestä selkeällä tekstillä "koristellut" korut on vähä liian käytetty idea ja jopa hiukan mauttomia. Samalla lailla ku en tykkää tästä nykypäivän trendistä koristaa tönönsä seinää näillä "Live, Laugh, Love" yms. tarroillakkaan.

Jotenka siis, kun ohjaava seppäni kehotti suunnittelemaan jonku näkösen laatta-rannekorun jollaki sahattavalla kuviolla tai tekstillä, tämä idea putkahti päähän. 

Korun tarkotus on näyttää ensivilkasulta vaan kivalta ja söpöltä kiekurakaakuralta, mutta hiukka tarkemmin tarkastellessa siittä erottaa parin nimikirjaimet ja sydämen. Tykkään ainaki ite ajatuksesta, että tiiän korun merkityksen ja kannan meijän välistä rakkautta sen välityksellä aina mukanani, mutta ulkopuoliset ei välttämättä tiiä/huomaa korun kätkevän jonku syvemmänki merkityksen :)

Mun lisäksi ainaki sisko ihastu tähän koruideaan ja halusi itelleensä samanlaisen pienellä bling-blingillä höystettynä. Sisko sai rannekorusta oman kullatun versionsa, jota koristaa kaks zirkoniaa.


Tässä vois olla mahollisesti yks tuote, jota mun tuleva yritys vois valmistaa. Kelpuuttaisitko tämmösen omaan ranteeseesi? :)

P.S. Mukavaa naistenpäivää! Mua ootti töistä tullessa olohuoneen täydeltä kynttilöitä. Ukko oli harmissaan ku ei ollu kerenny kauppaan mittään ostamaan, mutta kynttilät riitti kyllä mulle :) Kuvassa lisäksi toissapäivänä ostettu uus reuhka. Ilmeisesti tämä tapaus on reunustraakkipuu, nimesimme hänet Vilhoksi.



~ Satu