keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Viha ja rakkaus

Haaste jatkuu ja ihan aikataulussaki vielä! Päivinä 4. ja 5. sain aiheekseni piirtää jotaki MITÄ VIHAAN ja jotaki MITÄ RAKASTAN. Mietin, että pitäskö tähän nyt sitte kehitellä jotaki syvällisempää, mutta päädyin sitte laiskuuttani vähä helpompaan reittiin...



Yksi suurimpia vihan kohteitani tällä pallolla ovat ötökät, ja erityisesti hämikset. Tiedän, että tämä nyt on vähä tylsä ja kliseinen vihan/pelon kohde naiselle, mutta minkäs teet. Suomessa ei onneksi kovin isoja tapauksia kömmi vastaan, luojalle kiitos (älkää muuten luulko mua uskovaiseksi tämän takia, se on vaan sanonta jota satun käyttämään aika paljo) kylmästä ilmastostamme.

Pitkästä aikaa muuten tein tämmösen kokonaisuuessaan tussatun työn. Pitäs harrastaa sitä enämpiki.


Tähän jälkimmäiseen yhistin hetken mielijohteesta kaks rakastamaani asiaa, pöllöt ja vihreän värin. Tämä on tähän väliin tämmönen pikanen about 10 minnuutin huitaisu. Ei joka päivä vaan jaksa (eikä oikiasti ees ehi) käyttää tunteja piirtelyyn. Tännään ois kyllä kerenny, mutta ei jaksanu.

~ Satu

maanantai 9. toukokuuta 2016

Kuumeista piirustushaastetta

Vähä niinku eppäilinki, tähän piirustushaasteeseen tullee väkisinki pieniä välejä, mutta ei anneta sen haitata. Jääkiekon MM-kisat ja äitienpäivä vei viikonlopusta niin paljo aikaa, etten ehtiny tarttua kynnään tän haasteen puitteissa ollenkaa. Lauantai-illan piirtelin äitille "pikasta" äipänpäivä-korttia. "Pikasta" siksi, että sen piti olla aika simppeli ja nopia homma, mutta käytin siihen silti about kolme tuntia...


Tätä kukkaketoa oli ihan kiva piirrellä ja värittää. Suhteellisen aivotonta hommaa, mitä pysty tekemään jääkiekkoa seuraillessaki.

Viime yön aikana mulla oli sitte noussu kuume ja yrittäjyyspajan alotus siirty mun osalta ainaki parilla päivällä. Tämän päivän vietinki sitte sohvan nurkassa, mutta siinä oli samalla hyvä suorittaa piirustushaasteen kolmas osa eli PERHEPOTRETTI.

Mun oli tarkotus piirtää minusta ja ukosta joku ylisöpö pariskunta-kuva, mutta eihän meistä semmosta löytyny. Molemmista ei myöskään löytyny oikein yhteen passaavia yksittäiskuvia, nii heivasin sitte tämän idean mäkkeen. En oo pitkään aikaan piirtäny mittään ihan suoraan omasta päästä, nii päätin sitte muistutella ittelleni sitä hommaa. Tämmösen örvelö-perheen mää sitte sain aikaseksi tämän päivän aikana.


Vielä ainaki huominenki mennee näillä näkymin toipilaana jotenka koitan saaha jatkettua piirustushaastetta ihan justiinsa.

~ Satu

torstai 5. toukokuuta 2016

Piirustushaasteen alotusta

Damn, kuukausi meni taas päivittelemättä tänne mittään. Päätin nyt sitte viimeinki ottaa ittiäni niskasta kiinni niin tän blogin päivityksen, kuin piirtämisenki kans! Joskus viime vuoden puolella kahlasin nettiä läpi ja tallentelin kasan erilaisia piirustushaasteita konneelle. Suurin osa on näitä 30 päivän haasteita, mutta jotta epäonnistumisen mahdollisuus olis mahollisimman suuri, päätin sitte alottaa 100 päivän haasteen :D

Alotin haasteen siis eilen, eli kaksi ekkaa kuvatusta on jo väännettynä! Aattelin päivitellä näitä nyt sitte parin/kolmen kuvan pompseina ku en kuitenkaa saa joka päivä aikaseksi kirjottaa tänne. Lisäksi mun puhelimen muistikortti on heittäytyny vaikiaksi ja kuvien ottamisen kans saa tapella sen verta, etten jaksa käyttää siihen aivan joka päivä aikaa. 

En kylläkään aio ruoskia ittiäni julkisesti keskellä Käläviän kyllää, jos joku välipäivä sattuu tän haasteen aikana tulemaan. Tiiän olevani laiska paska ja jos saan tän haasteen ikinä kokonaan tehtyä, oon jo voittanu itteni :D

Ensimmäisen kuvan aihe oli siis MINÄ ITE. Tähän ommaan kuvvaan en jaksanu hirviästi käyttää aikaa, ommaa pärstää on jotenki ärsyttävä piirtää.


Toisen, eli tämän päivän, aiheena oli paras ystävä. En tosin koe omistavani yhtä erityistä BFFää, joten tässä nyt yks meitin KAMU, Sini. Tähän käytin jo vähä enämpi aikaa ja vaivaa ihan vaan sen takia, että jos sen kehtais mallille itelleenki vaikka näyttää :D


Pari ekkaa piirustusta meni aika kivuttomasti, jännittyneenä jäämme odottamaan tulevia hermoromahduksia.

~ Satu

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Tohtori House valmiina klinikalle


Hups, taas melkein kuukauven hiljaiseloa... Työkokeilun pari viimestä viikkoa oli aika kiirus ja migreenin maustama enkä sen takia ehtiny/jaksanu kirjotella. Työkokeilu loppu ennen pääsiäistä, mutta sen jälkeen mulle iski taas heti se sama saamattomuus ku mikä oli ennen tuota harjottelupätkää. Ei vaan jotenki jaksa ja kehtaa ruveta mihinkään. Tympäsee ittiäki ihan suunnattomasti ku ei meinaa saaja itestään mittään irti, mutta koitan vähä potkia ittiäni taas persuuksille.

Ja sitte varsinaiseen aiheeseen.

Huomasin tuossa, että herra House on tuijotellu jo usiamman kuukauven valmiina meijän makkarin seinältä, mutta en oo muistanu tänne hänestä ilmotella. Aikasemmin oon kirjotellu hänestä kolmee kertaan. Ensimmäisen kerran näitte hänet viime syksynä pelkissä viivoissa. Seuraavalla kerralla herra oli saanu jo vähä väriä pintaan, mutta ei näyttäny aivan iteltään. Ja viimesimmän saamanne tievon mukkaan herra House oli lähes muuttovalmis, pientä viilausta kaipasi ennään. Ja nyt hän on viimeinkin täällä lopullisessa muodossaan!

Edellisen kerran jälkeen House on siis saanut pilkettä silmiinsä, hiukan (tai hiukan enämpiki) harmautta hurmaavaan partaansa ja vaihtelevan persoonallisuutensa kunniaksi monivärisen taustan.

Silmien valokohdat ja parran harmaat suortuvat tein valkosella maalitussilla. Mun pittää koittaa tutkia tulevaisuuessa vähä muita vaihtoehtoja valkosen lisäämiseksi "valmiiseen" työhön. Maalitussin kärki on eittämättä liian paksu, tussin kärki värjäänty tosi helposti (mistä seuras, että tussista tuleva väri oli ison osan ajasta kaikkea muuta ku puhtaan valkosta) ja väriä ei saanu tulemaan tasasesti. Yritin kysellä eräästä Kokkolan kirjakaupasta peittävää geelikynää, mutta eihän ne siellä mittään tienneet. Pittää koittaa joskus ehtiä/muistaa käyvä Oulussa jossaki taidetarvike-liikkeessä, jos sieltä löytys enämpi apua. Jos jollaki teistä mahollisista lukijoista on joku hyväksi havaittu kynä/väri tämmöseen tarkotukseen, ota mielelläni vinkkejä vastaan :) Joskus muistan kyllä lukeneeni jostaki keskustelupalstalta, että jotku käyttää mm. valkosta guassiväriä ja ohennettua korjauslakkaa. (Olipa epämääränen lause :D Joskus joku teki jossakin jotain...)

Taustaa varten laveerasin muutamia papereita eri värisiksi, ku en osannu suoriltaan päättää minkä värisen taustan Houselle haluaisin. Ukon kans tultiin yhessä siihen tulokseen, että aiheeseen vois sopia ehkä aikas hyvin kaksivärinen tausta. Päätöksen taustalla ei ensin ollu mittään sen syvällisempää, mutta voishan tuosta kehitellä halutessaan jonku jakautuneen persoonan-ajatuksen tms. Päättäkää ite mitä haluatte siittä ajatella :D

~ Satu

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Kätketty rakkaus


"Kätketty rakkaus" rannekoru
Hopea


Oon jo jonku aikaa aatellu, että haluaisin tehä itelleni jonku lällyn rakkaus-korun, mutta en oo oikein keksiny sopivaa ideaa. En oikein tykkää näistä perus koruista mihin pariskunnan nimet tai nimikirjaimet on vaan lätkästy söpön malliseen levyyn ja joku timangi siihen kaveriksi. Ensinnäkkään mun mielestä korun ei tarvi huutaa kilometrin päähän "KATTOKAA, MULLA ON MIES!". En tarvi semmosta pönkittämään ommaa itsetuntoani tai mitä lie sillä sitte ylleensä haetaankaan. Ja toiseksi mun mielestä selkeällä tekstillä "koristellut" korut on vähä liian käytetty idea ja jopa hiukan mauttomia. Samalla lailla ku en tykkää tästä nykypäivän trendistä koristaa tönönsä seinää näillä "Live, Laugh, Love" yms. tarroillakkaan.

Jotenka siis, kun ohjaava seppäni kehotti suunnittelemaan jonku näkösen laatta-rannekorun jollaki sahattavalla kuviolla tai tekstillä, tämä idea putkahti päähän. 

Korun tarkotus on näyttää ensivilkasulta vaan kivalta ja söpöltä kiekurakaakuralta, mutta hiukka tarkemmin tarkastellessa siittä erottaa parin nimikirjaimet ja sydämen. Tykkään ainaki ite ajatuksesta, että tiiän korun merkityksen ja kannan meijän välistä rakkautta sen välityksellä aina mukanani, mutta ulkopuoliset ei välttämättä tiiä/huomaa korun kätkevän jonku syvemmänki merkityksen :)

Mun lisäksi ainaki sisko ihastu tähän koruideaan ja halusi itelleensä samanlaisen pienellä bling-blingillä höystettynä. Sisko sai rannekorusta oman kullatun versionsa, jota koristaa kaks zirkoniaa.


Tässä vois olla mahollisesti yks tuote, jota mun tuleva yritys vois valmistaa. Kelpuuttaisitko tämmösen omaan ranteeseesi? :)

P.S. Mukavaa naistenpäivää! Mua ootti töistä tullessa olohuoneen täydeltä kynttilöitä. Ukko oli harmissaan ku ei ollu kerenny kauppaan mittään ostamaan, mutta kynttilät riitti kyllä mulle :) Kuvassa lisäksi toissapäivänä ostettu uus reuhka. Ilmeisesti tämä tapaus on reunustraakkipuu, nimesimme hänet Vilhoksi.



~ Satu

lauantai 27. helmikuuta 2016

Kiekuroita korvissa


"Satu" korvakorut
Hopea, onyx

Joku aika sitte uskaltauduin tekemään korvikset, jotka oli monella tapaa mun mukavuusalueen ulkopuolella:

Ensinnäkin, korvikset. Jostaki kumman syystä oon tehny aikasemmin ehkä kokonaiset kahet korvikset. Ehkä se johtuu siittä, että piän ite tosi harvoin korviksia herkkien korvieni takia (nappeja ei pysty pitämään ollenkaan, hyvin kevveitä koukullisia sillon tällön) ja oon sitte jämähtäny tekemään koruja, joita voin itekki pittää. Nämä korvikset on muuten niin kevyet, ettei mun korvat niistä yhtää ärsyynny. Yhteensä näillä on painoa huimat 7 g!

Toiseksi, kulmikkaan kiven istutus. Joskus amiksen aikaan kivenhionnan kurssilla hion salmiakin muotoset kivet, mutta ne vaan liimattiin paikolleen kehykseen. Sinänsä tuo homma ei juuri eroa pyöriän kiven istuttamisesta, haastavin asia on saaha kulmat siistiksi. Ja niinku kuvasta nyt huomaan, nii siinä mentiin vähä huti, mutta pakko kelvata :D

Kolmanneksi, filigraanitekniikka. Filigraanilla saa ihan käsittämättömän kauniita koruja aikaseksi ja oon vuosia halunnu oppia tämän tekniikan. Filigraanilangan tekeminen oli melko aikaa vievää puuhaa ja ohuiden kiekuroiden juottaminen raasto hermoja oikein kunnolla. Olin kuitenki positiivisesti yllättyny, että sain juotokset tehtyä suht siististi ja sulatin kasaan koko homman aikana vaan yhen kiekuran!

Kokonaisuudessaan näitten korvisten tekoon meni hävettävän paljon aikaa ja vuodatin sen aikana runsaasti niitä kuuluisia verta, hikeä ja kyyneleitä (en tiiä menikö tuo lause nyt ihan kielioppisääntöjen mukasesti, mutta en keksiny miten sen paremminkaa kirjottasin...). Lopputulokseen oon kuitenki tyytyväinen ja seuraavat filigraanikorvikset (heistä oma juttunsa joskus tulevaisuuessa) onnistuki sitte jo huomattavasti paremmin ja nopiammin :)

Nii ja niinku nokkelimmat saatto huomata, nimesin nämä korvikset itteni mukkaan. Toiset korvikset on menossa siskon korvia koristamaan ja kolmannet aattelin tehä vielä äitille. Tuli sitte mieleen nimetä nämä kolmet korvikset omistajiensa mukaan.

~ Satu

tiistai 16. helmikuuta 2016

Tyhjyys sisälläni


"Tyhjyys" riipus
Hopea

Korun nimi antaa ymmärtää jotaki hyvinki mahtipontista ja syvällistä, mutta ihan ontto rakenne se vaan on josta tuon nimenki sitte repäsin :D

Onttoa rakennetta en oo muistaakseni tehnykkää sitte vuojen -09. Amiksen ekana vuonna tehtiin pallo ja kuutio juotosharjotuksina, mutta sen jälkeen en oo näihin rakenteisiin sekaantunu. No mutta mikäs, ainahan sitä yhen pyramiidin vääntää vaikka pelkällä vasemmalla käjellä. 

Paskan marjat. 

Ei kyllä alkuunsa ois uskonu kuinka vaikia on saaha tehtyä kaks täysin identtistä salmiakin muotosta levyn palaa ja saaja taitettua ne keskeltä sopivaan kulmaan niin, että ne asettuu täydellisesti vierekkäin toisiaan vasten. Helvetillistä hommaa. Taitoskohtaa sahatessa ja viilatessa ei saanu viilata yhtää liian vähä tai liian paljo. Joutuin sahhaamaan molemmat salmiakit uusiksi, ku tein ensimmäisiin kappaleisiin liian syvät urat ja siinä sopivaa kulmaa ettiessä kaks palasta päätti ruveta neljäksi.


Kaikki opettajat on mulle (ja varmaan kaikille muillekki) koittanu jankata, että jokkainen työvaihe pittää alusta asti tehä niin hyvin ku vain pystyy ja kykenee. Ikinä ei sais oikoa mutkissa, ku se kostautuu kuitenki jossaki vaiheessa myöhemmin. Mutta niin... Kukapa niitä opettajia ois kuunnellu. Salmiakit ei oikein täyvellisesti mätsänny toisiinsa, mutta olin jo niin kypsyny niitten vääntämisseen, että päätin ne kuitenki juottaa silläänsä, äkkiähän ne kulmat viilailee sitte suoriksi ja tasasiksi myöhemmin.

Paskan marjat.

Hinkkasin varmaan pari tuntia sormet verillä tätä samperin kärpäsen kakan kokosta riipusta, että saisin siittä ees suurinpiirtein suorakulmasen ja symmetrisen. No kyllähän siittä aikanaan jotaki sinne päin tuliki, mutta hirviällä työllä ja tuskalla. Muistakaa siis lapset, kannattaa oikiasti tehä niinku ne opettajat sannoo.

Purin tähän tekstiin nyt kaiken tuntemani vihan tätä samperin korun tekelettä kohtaan. Jostaki käsittämättömästä syystä sisko sano tykkäävänsä tästä. Taijan kullata sen ja nakata siskolle jonaki lahjana, saampahan pois omista silmistäni.

RandomFaktat

28. Yhen kaverin kautta oon tutustunu venäläiseen pändiin nimeltä Kauan. Musiikki on pääasiassa instrumentaalista, mutta satunnaiset laulunpätkät lauletaan suomeksi hyvin vahvalla venäläisellä korostuksella. Tämä bändi tekkee ehkä kauneinta musiikkia, mitä oon ikinä kuullu. Jaan tähän alle pätkän bändin viimesimmältä levyltä. Video kannattaa kattoa loppuun asti. Luppaan, että ne vajjaat kaheksan minnuttia teijän elämästänne ei tosiaankaan mene hukkaan. 

Kauan - Sorni Nai


~ Satu

maanantai 15. helmikuuta 2016

Vieretysten


"Vieretysten" sormus
Hopea, onyx ja malakiitti

Työkokkelu vetelee viimesiään, enkä oo täällä muistanu montaa korua esitellä. Koitetaan korjata tilannetta pikku hilijaa ja alotellaan tännään valmistunneella kivisormuksella :)

Kivenistutusta ei voi harjotella liikaa, joten viime perjantaina sain ohjeistuksen alottaa jonku sortin kivisormusta. Tällä kertaa kaivelin omaa pienoista kivivarastoani ja valkkailin sieltä ovaalin onyxin ja pyöreän malakiitin. Malakiitti on ehottomasti yks mun lemppari kiviä vaikka sen kans työskennellessä saaki olla vähä varovaisempi kiven pehmeyden takia. Onyxia en oo aikasemmin juuri käyttäny, mutta alan kyllä tykästyä siihenki aikas paljo. Tuo huippukiiltävä syvä musta on jotenki taianomaisen vangitseva, kun oon sitä muutamana päivänä tuijotellu :)

Oon pitkään miettiny punotulla rungolla olevan sormuksen tekemistä ja nyt sen viimeinki sain aikaseksi :) Onyxin ympärille lisäsin myös ohuempaa punosta, joka toimii koristeena, mutta ennen kaikkia luo pikkusen väliä kehyksille. Kivien siisti istutus ois käytännössä lähes mahotonta, jos kehykset ois juotettu aivan toistensa kylkiin.



Tämä sormus jää ehottomasti omaan sormeen kulkemaan. Oon sitä tämän päivän siinä tuijotellu ja oon aivan rakastunu, vaikka ny itte sanonki. Oma kehu saa aina välillä haista :D

~ Satu

maanantai 8. helmikuuta 2016

Prinsessa Totoro -maiharit


Ostin tälle talvelle ihanat Riekerin kengät, joista luppailtiin joka paikassa tosi paljo. Oon ny kuitenki todennu, että tämmösellä liukkaalla vesikelillä ne on viimeset saappaat jotka kannattaa survoa jalkaan. Elämäni pisimmät 50 metriä, kun piti aamulla kävellä hiekottamatonta pihhaa autolle. Ja lisäksi elämäni pisimmät 500 metriä, kun piti vähä myöhemmin kävellä autolta pajalle (ja iltapäivällä sama reitti takasi). Päädyin olosuhteitten pakosta kaivelemmaan kaappeja ja löysin viime talven(?) palvelleet halpis maiharini. Oiskohan ollu Kuopion Matkuksen Skopunktenilta 29,90 :D Ja niinku voi kuvitellakki tuon hintasista kengistä, ne on kerta kaikkiaan hirviässä kunnossa ja aivan kamalan näköset jo pelkästään yhen talven taapertamisen jäliltä. Paremmat pohjat niissä kuitenki on ku nuissa tämän talven monoissa.

Piti siis keksiä mitä maihari-vanhuksille vois tehä, että ne kehtaa taas tarvittaessa vettää jalkaan. Hetki sitte ostamani valkonen maalikynä alko heti kuumottaa laukun sivutaskusta ja päätin keksiä kenkiin jotaki sillä sutattavvaa. Oon jo pitkään haaveillu tuunaavani jotaki kenkiäni Studio Ghibli-aiheisiksi, mutta tähän asti on pupu ollu tiukasti pöksyissä. Meen vielä ja pillaan jotku kengät töherryksilläni! Näitten kenkien ulkonäkö ei kuitenkaa ennään ois voinu pahentua, joten päätin viimeinki uskaltautua toteuttamaan ajatukseni.

Päädyin kahteen leffaan, jotka kuuluu mun suosikeihin: Prinsessa Mononoke ja Naapurini Totoro.


Ensimmäisen kengät varteen piirsin Totoron, joka on siis karhumainen iso ölli-mölli, lempiä kaveri kuitenki. Tämän kengän kärkeen piirsin pikku-Totorot ja muutaman tammenterhon, joita nämä kaverit keräilee.




Toisen kengän varteen piirsin susiprinsessa Mononoken maskin ja tikarin. Kengän kärkeen pääsivät tuijottelemaan muutama Kodama, japanilaisen taruston metsänhenkiä Studio Ghiblin tyyliin, ja niitten seuraa pitämään pari korentoa.


Oon parista sutusta huolimatta tyytyväinen kenkien uuteen ilmeeseen, ei ainakaa löyvy keltää just samanlaisia! :D

~ Satu

torstai 4. helmikuuta 2016

Dragon Age II - Glitchejä siellä ja glitchejä täällä

Kun viimeksi jouvuin asentelemaan Dragon Age II:sen uusiksi, tietokone valitteli jotaki ongelmaa tekstuuripaketin kanssa. Laiska ku oon, en jaksanu alkaa selvittämään mitä asialle vois tehä vaan alotin pellaamisen, ku se oli kerta mahollista. Peli on toiminu muuten moitteitta, mutta muutama hauska glitchi tän jotenki vajjaaksi jääneen tekstuuripaketin takia on tullu vastaan. Yleisimpiä virheitä on ollu hahmojen ruumiinosien puuttuminen (pikku juttuja, kuka ny käsiä tai torsoa tarvis?) ja rakennuksissa ja maastossa näkyvät värivirheet, jotka on muuten ihan hemmetin hienon näkösiä.

Tässä ensimmäisenä esimerkkejä nuista ympäristön värivirheistä, nämä tuo kyllä peliin jotaki ihan uutta hohtoa :D







Ja sitte vajjaita ihmisiä, eikö se oo tärkeintä ku pää vaan on paikollaa?





Jonku verran tekstuurivirheitä on ollu myös ihmisissä, tyypit on kokonaisia, mutta värit on unehtunu osittain johonki.




Ja lopuksi muutama vähä härömpi ja häiritsevämpi glitchi. Nämä pysäytti jo vähä enämpi ja osa vaikutti jopa vähä pellaamisseen, mutta onneksi vaan hetkellisesti. 

Tämän ensimmäisen kaverin kehitys on ilmeisesti jääny vähä vajjaaksi, mutta näyttäähän tuo kommunikointi sentään toimivan ainaki tämän yhen tyypin kans.



Tämä oli kans mielenkiintonen tappaus. First Enchanter Orsinon naamassa tapahtu jotaki hyvin jännää ja vähä aasialaisia piirteitäki näyttäs löytyvän...


Normaalisti hän näyttää siis tältä.


Ja nämä viimeset glitchit on sitte semmosia, jotka vaikutti olemassaolollaan jo ite pellaamisseen. Näitä ei onneksi oo kovin monesti ilmestyny eikä ne oo ylleensä minnuuttia pitempään ollu riesana. 






Ittiäni nämä pienoiset virheet on ainaki tuossa pelin tiimellyksessä viihdyttäny jonku verran, toivottavasti ne teki sitä teillekki tätä juttua selatessanne. Jos ei, niin menetitte just noin 5 minnuuttia elämästänne :D

~ Satu

maanantai 25. tammikuuta 2016

Kupliva akaatti


"Kupliva" riipus
Hopea, akaatti

Jee, tauti selätetty ja pajalle palattu :) Tännään sain tehtyä loppuun viime viikolla kesken jääneen riipuksen. Valkkasin pajan kivivarastoista tämän kiven sen takia, etten oikein osannu päättää onko se tosi hieno vai jotenki tautisen näkönen. Tuo vihriän ja beigen yhistelmä nuilla pilkuilla höystettynä saa tämän kiven näyttämään joltaki mikroskooppikuvalta tai erittäin pahalta ihotaudilta. Näistä mielikuvista huolimatta oon alkanu päätyä siihen tulokseen, että tämä kivi on ihan hemmetin hieno :D

Tämä kuva ei nyt (taaskaan...) oo mikkää maailman paras, mutta pakko kelvata. Koitin hakia tähänki koruun vähä kontrastia erilaisilla pintakäsittelyillä. Kiven kehys ja keskimmäinen rengas on kiiltävällä pinnalla ja muut osat viilalla vejetty hiukka mattamaiseksi. Keskimmäiseen renkaaseen tein kiillon lisäksi taotun pinnan. Huomenna lähetään tekkeen vähä onttoa kolmiulotteista rakennetta, katotaan miten likan käy :)

~ Satu

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Uniikki unakiitti


"Kiertynyt" riipus
Hopea, unakiitti

Pahoittelut hetken hiljaiselosta, yritän taas parannella tapojani. En muista oonko aikasemmin täällä maininnu mun tulevasta työkokkeilusta. Tai siis sehän ei ole ennään tuleva vaan alko maanantaina! Tosin sen katkas heti parin päivän jälkeen päälle iskeny kuume... Loppuviikko mennee luultavasti sohvan pohjalla (ja tietokonneella, hehheh...), mutta ens viikolla taas sitte uuella tarmolla pajalle. Sain siis tosiaan harjottelupaikan Kultasepänverstas Nissistä Kokkolasta. Käykääpäs vilkasemassa paikan sivuja täältä, jos kiinnostaa. Ihastuin ensi näkemältä paikan sepättären töihin ja oli suorastaan unelmien täyttymys päästä tän mahtavan naisen oppiin, pari ekaa päivää meni ihan hujauksessa :)

Tämä unakiitin koristama riipus oli ekan päivän tuotosta. Toisena päivänä alottelin jo pikkasen monivaiheisempaa työtä, jonka teon tämä tauti perkule meni keskeyttämmään >:| Tosiaan ekana päivänä lähettiin vaan muistelemmaan ihan perusjuttuja ja koru piettiin mahollisimman simppelinä. Perus pyöröhiotun kiven istutus ja sarjan ympärille kyhäsin langasta pienen koristuksen. Pientä kontrastia toin koruun erilaisilla pinnoilla, jotka erottuu ehkä vähä paremmin alla olevasta kuvasta.


Ja tuossa alla vielä tämän simppelin riipuksen osaset ennen yhistelyä ja omia pintakäsittelyjään. Kivelle tosiaan juottelin kasaan tuommosen sarjan/istukan/kehyksen (rakkaalla lapsella on paljo nimiä), jonka kylkeen tuo kiekura-kaakura juotettiin kiinni ja sitte kivi vielä istutettiin koloonsa.


Rakastan tämän kiven väriä. Tuommonen oliivinvihriän kirjava vaan soppii mun silmään ku nakutettu. Ja tykkään muuten pyöröhiotuista kivistä enämpi ku viistehiotuista, en tarkalleen ottaen tiiä miksi. Pyöröhiotut on jotenki luonnollisempia ja kodikkaampia ja niissä on ylleensä niin paljo enämpi laji- ja värivaihtoehtojaki ^_^ 

Hirviä hinku takasi pajalle, pittää päästä tästä taudista vauhilla erroon!

~ Satu