Kiekuroita korvissa

"Satu" korvakorut

Hopea, onyx

Joku aika sitte uskaltauduin tekemään korvikset, jotka oli monella tapaa mun mukavuusalueen ulkopuolella:

Ensinnäkin, korvikset. Jostaki kumman syystä oon tehny aikasemmin ehkä kokonaiset kahet korvikset. Ehkä se johtuu siittä, että piän ite tosi harvoin korviksia herkkien korvieni takia (nappeja ei pysty pitämään ollenkaan, hyvin kevveitä koukullisia sillon tällön) ja oon sitte jämähtäny tekemään koruja, joita voin itekki pittää. Nämä korvikset on muuten niin kevyet, ettei mun korvat niistä yhtää ärsyynny. Yhteensä näillä on painoa huimat 7 g!

Toiseksi, kulmikkaan kiven istutus. Joskus amiksen aikaan kivenhionnan kurssilla hion salmiakin muotoset kivet, mutta ne vaan liimattiin paikolleen kehykseen. Sinänsä tuo homma ei juuri eroa pyöriän kiven istuttamisesta, haastavin asia on saaha kulmat siistiksi. Ja niinku kuvasta nyt huomaan, nii siinä mentiin vähä huti, mutta pakko kelvata :D

Kolmanneksi, filigraanitekniikka. Filigraanilla saa ihan käsittämättömän kauniita koruja aikaseksi ja oon vuosia halunnu oppia tämän tekniikan. Filigraanilangan tekeminen oli melko aikaa vievää puuhaa ja ohuiden kiekuroiden juottaminen raasto hermoja oikein kunnolla. Olin kuitenki positiivisesti yllättyny, että sain juotokset tehtyä suht siististi ja sulatin kasaan koko homman aikana vaan yhen kiekuran!

Kokonaisuudessaan näitten korvisten tekoon meni hävettävän paljon aikaa ja vuodatin sen aikana runsaasti niitä kuuluisia verta, hikeä ja kyyneleitä (en tiiä menikö tuo lause nyt ihan kielioppisääntöjen mukasesti, mutta en keksiny miten sen paremminkaa kirjottasin...). Lopputulokseen oon kuitenki tyytyväinen ja seuraavat filigraanikorvikset (heistä oma juttunsa joskus tulevaisuuessa) onnistuki sitte jo huomattavasti paremmin ja nopiammin :)

Nii ja niinku nokkelimmat saatto huomata, nimesin nämä korvikset itteni mukkaan. Toiset korvikset on menossa siskon korvia koristamaan ja kolmannet aattelin tehä vielä äitille. Tuli sitte mieleen nimetä nämä kolmet korvikset omistajiensa mukaan.

~ Satu

Tyhjyys sisälläni

"Tyhjyys" riipus

Hopea

Korun nimi antaa ymmärtää jotaki hyvinki mahtipontista ja syvällistä, mutta ihan ontto rakenne se vaan on josta tuon nimenki sitte repäsin :D

Onttoa rakennetta en oo muistaakseni tehnykkää sitte vuojen -09. Amiksen ekana vuonna tehtiin pallo ja kuutio juotosharjotuksina, mutta sen jälkeen en oo näihin rakenteisiin sekaantunu. No mutta mikäs, ainahan sitä yhen pyramiidin vääntää vaikka pelkällä vasemmalla käjellä. 

Paskan marjat. 

Ei kyllä alkuunsa ois uskonu kuinka vaikia on saaha tehtyä kaks täysin identtistä salmiakin muotosta levyn palaa ja saaja taitettua ne keskeltä sopivaan kulmaan niin, että ne asettuu täydellisesti vierekkäin toisiaan vasten. Helvetillistä hommaa. Taitoskohtaa sahatessa ja viilatessa ei saanu viilata yhtää liian vähä tai liian paljo. Joutuin sahhaamaan molemmat salmiakit uusiksi, ku tein ensimmäisiin kappaleisiin liian syvät urat ja siinä sopivaa kulmaa ettiessä kaks palasta päätti ruveta neljäksi.

Kaikki opettajat on mulle (ja varmaan kaikille muillekki) koittanu jankata, että jokkainen työvaihe pittää alusta asti tehä niin hyvin ku vain pystyy ja kykenee. Ikinä ei sais oikoa mutkissa, ku se kostautuu kuitenki jossaki vaiheessa myöhemmin. Mutta niin... Kukapa niitä opettajia ois kuunnellu. Salmiakit ei oikein täyvellisesti mätsänny toisiinsa, mutta olin jo niin kypsyny niitten vääntämisseen, että päätin ne kuitenki juottaa silläänsä, äkkiähän ne kulmat viilailee sitte suoriksi ja tasasiksi myöhemmin.

Paskan marjat.

Hinkkasin varmaan pari tuntia sormet verillä tätä samperin kärpäsen kakan kokosta riipusta, että saisin siittä ees suurinpiirtein suorakulmasen ja symmetrisen. No kyllähän siittä aikanaan jotaki sinne päin tuliki, mutta hirviällä työllä ja tuskalla. Muistakaa siis lapset, kannattaa oikiasti tehä niinku ne opettajat sannoo.

Purin tähän tekstiin nyt kaiken tuntemani vihan tätä samperin korun tekelettä kohtaan. Jostaki käsittämättömästä syystä sisko sano tykkäävänsä tästä. Taijan kullata sen ja nakata siskolle jonaki lahjana, saampahan pois omista silmistäni.

RandomFaktat

28. Yhen kaverin kautta oon tutustunu venäläiseen pändiin nimeltä Kauan. Musiikki on pääasiassa instrumentaalista, mutta satunnaiset laulunpätkät lauletaan suomeksi hyvin vahvalla venäläisellä korostuksella. Tämä bändi tekkee ehkä kauneinta musiikkia, mitä oon ikinä kuullu. Jaan tähän alle pätkän bändin viimesimmältä levyltä. Video kannattaa kattoa loppuun asti. Luppaan, että ne vajjaat kaheksan minnuttia teijän elämästänne ei tosiaankaan mene hukkaan. 

Kauan - Sorni Nai

~ Satu

Vieretysten

"Vieretysten" sormus

Hopea, onyx ja malakiitti

Työkokkelu vetelee viimesiään, enkä oo täällä muistanu montaa korua esitellä. Koitetaan korjata tilannetta pikku hilijaa ja alotellaan tännään valmistunneella kivisormuksella :)

Kivenistutusta ei voi harjotella liikaa, joten viime perjantaina sain ohjeistuksen alottaa jonku sortin kivisormusta. Tällä kertaa kaivelin omaa pienoista kivivarastoani ja valkkailin sieltä ovaalin onyxin ja pyöreän malakiitin. Malakiitti on ehottomasti yks mun lemppari kiviä vaikka sen kans työskennellessä saaki olla vähä varovaisempi kiven pehmeyden takia. Onyxia en oo aikasemmin juuri käyttäny, mutta alan kyllä tykästyä siihenki aikas paljo. Tuo huippukiiltävä syvä musta on jotenki taianomaisen vangitseva, kun oon sitä muutamana päivänä tuijotellu :)

Oon pitkään miettiny punotulla rungolla olevan sormuksen tekemistä ja nyt sen viimeinki sain aikaseksi :) Onyxin ympärille lisäsin myös ohuempaa punosta, joka toimii koristeena, mutta ennen kaikkia luo pikkusen väliä kehyksille. Kivien siisti istutus ois käytännössä lähes mahotonta, jos kehykset ois juotettu aivan toistensa kylkiin.

Tämä sormus jää ehottomasti omaan sormeen kulkemaan. Oon sitä tämän päivän siinä tuijotellu ja oon aivan rakastunu, vaikka ny itte sanonki. Oma kehu saa aina välillä haista :D

~ Satu

Prinsessa Totoro -maiharit

Ostin tälle talvelle ihanat Riekerin kengät, joista luppailtiin joka paikassa tosi paljo. Oon ny kuitenki todennu, että tämmösellä liukkaalla vesikelillä ne on viimeset saappaat jotka kannattaa survoa jalkaan. Elämäni pisimmät 50 metriä, kun piti aamulla kävellä hiekottamatonta pihhaa autolle. Ja lisäksi elämäni pisimmät 500 metriä, kun piti vähä myöhemmin kävellä autolta pajalle (ja iltapäivällä sama reitti takasi). Päädyin olosuhteitten pakosta kaivelemmaan kaappeja ja löysin viime talven(?) palvelleet halpis maiharini. Oiskohan ollu Kuopion Matkuksen Skopunktenilta 29,90 :D Ja niinku voi kuvitellakki tuon hintasista kengistä, ne on kerta kaikkiaan hirviässä kunnossa ja aivan kamalan näköset jo pelkästään yhen talven taapertamisen jäliltä. Paremmat pohjat niissä kuitenki on ku nuissa tämän talven monoissa.

Piti siis keksiä mitä maihari-vanhuksille vois tehä, että ne kehtaa taas tarvittaessa vettää jalkaan. Hetki sitte ostamani valkonen maalikynä alko heti kuumottaa laukun sivutaskusta ja päätin keksiä kenkiin jotaki sillä sutattavvaa. Oon jo pitkään haaveillu tuunaavani jotaki kenkiäni Studio Ghibli-aiheisiksi, mutta tähän asti on pupu ollu tiukasti pöksyissä. Meen vielä ja pillaan jotku kengät töherryksilläni! Näitten kenkien ulkonäkö ei kuitenkaa ennään ois voinu pahentua, joten päätin viimeinki uskaltautua toteuttamaan ajatukseni.

Päädyin kahteen leffaan, jotka kuuluu mun suosikeihin: Prinsessa Mononoke ja Naapurini Totoro.

Ensimmäisen kengät varteen piirsin Totoron, joka on siis karhumainen iso ölli-mölli, lempiä kaveri kuitenki. Tämän kengän kärkeen piirsin pikku-Totorot ja muutaman tammenterhon, joita nämä kaverit keräilee.

Toisen kengän varteen piirsin susiprinsessa Mononoken maskin ja tikarin. Kengän kärkeen pääsivät tuijottelemaan muutama Kodama, japanilaisen taruston metsänhenkiä Studio Ghiblin tyyliin, ja niitten seuraa pitämään pari korentoa.

Oon parista sutusta huolimatta tyytyväinen kenkien uuteen ilmeeseen, ei ainakaa löyvy keltää just samanlaisia! :D

~ Satu

Dragon Age II - Glitchejä siellä ja glitchejä täällä

Kun viimeksi jouvuin asentelemaan Dragon Age II:sen uusiksi, tietokone valitteli jotaki ongelmaa tekstuuripaketin kanssa. Laiska ku oon, en jaksanu alkaa selvittämään mitä asialle vois tehä vaan alotin pellaamisen, ku se oli kerta mahollista. Peli on toiminu muuten moitteitta, mutta muutama hauska glitchi tän jotenki vajjaaksi jääneen tekstuuripaketin takia on tullu vastaan. Yleisimpiä virheitä on ollu hahmojen ruumiinosien puuttuminen (pikku juttuja, kuka ny käsiä tai torsoa tarvis?) ja rakennuksissa ja maastossa näkyvät värivirheet, jotka on muuten ihan hemmetin hienon näkösiä.

Tässä ensimmäisenä esimerkkejä nuista ympäristön värivirheistä, nämä tuo kyllä peliin jotaki ihan uutta hohtoa :D

Ja sitte vajjaita ihmisiä, eikö se oo tärkeintä ku pää vaan on paikollaa?

Jonku verran tekstuurivirheitä on ollu myös ihmisissä, tyypit on kokonaisia, mutta värit on unehtunu osittain johonki.

Ja lopuksi muutama vähä härömpi ja häiritsevämpi glitchi. Nämä pysäytti jo vähä enämpi ja osa vaikutti jopa vähä pellaamisseen, mutta onneksi vaan hetkellisesti. 

Tämän ensimmäisen kaverin kehitys on ilmeisesti jääny vähä vajjaaksi, mutta näyttäähän tuo kommunikointi sentään toimivan ainaki tämän yhen tyypin kans.

Tämä oli kans mielenkiintonen tappaus. First Enchanter Orsinon naamassa tapahtu jotaki hyvin jännää ja vähä aasialaisia piirteitäki näyttäs löytyvän...

Normaalisti hän näyttää siis tältä.

Ja nämä viimeset glitchit on sitte semmosia, jotka vaikutti olemassaolollaan jo ite pellaamisseen. Näitä ei onneksi oo kovin monesti ilmestyny eikä ne oo ylleensä minnuuttia pitempään ollu riesana. 

Ittiäni nämä pienoiset virheet on ainaki tuossa pelin tiimellyksessä viihdyttäny jonku verran, toivottavasti ne teki sitä teillekki tätä juttua selatessanne. Jos ei, niin menetitte just noin 5 minnuuttia elämästänne :D

~ Satu