Tohtori House valmiina klinikalle

Hups, taas melkein kuukauven hiljaiseloa... Työkokeilun pari viimestä viikkoa oli aika kiirus ja migreenin maustama enkä sen takia ehtiny/jaksanu kirjotella. Työkokeilu loppu ennen pääsiäistä, mutta sen jälkeen mulle iski taas heti se sama saamattomuus ku mikä oli ennen tuota harjottelupätkää. Ei vaan jotenki jaksa ja kehtaa ruveta mihinkään. Tympäsee ittiäki ihan suunnattomasti ku ei meinaa saaja itestään mittään irti, mutta koitan vähä potkia ittiäni taas persuuksille.

Ja sitte varsinaiseen aiheeseen.

Huomasin tuossa, että herra House on tuijotellu jo usiamman kuukauven valmiina meijän makkarin seinältä, mutta en oo muistanu tänne hänestä ilmotella. Aikasemmin oon kirjotellu hänestä kolmee kertaan. Ensimmäisen kerran näitte hänet viime syksynä pelkissä viivoissa. Seuraavalla kerralla herra oli saanu jo vähä väriä pintaan, mutta ei näyttäny aivan iteltään. Ja viimesimmän saamanne tievon mukkaan herra House oli lähes muuttovalmis, pientä viilausta kaipasi ennään. Ja nyt hän on viimeinkin täällä lopullisessa muodossaan!

Edellisen kerran jälkeen House on siis saanut pilkettä silmiinsä, hiukan (tai hiukan enämpiki) harmautta hurmaavaan partaansa ja vaihtelevan persoonallisuutensa kunniaksi monivärisen taustan.

Silmien valokohdat ja parran harmaat suortuvat tein valkosella maalitussilla. Mun pittää koittaa tutkia tulevaisuuessa vähä muita vaihtoehtoja valkosen lisäämiseksi "valmiiseen" työhön. Maalitussin kärki on eittämättä liian paksu, tussin kärki värjäänty tosi helposti (mistä seuras, että tussista tuleva väri oli ison osan ajasta kaikkea muuta ku puhtaan valkosta) ja väriä ei saanu tulemaan tasasesti. Yritin kysellä eräästä Kokkolan kirjakaupasta peittävää geelikynää, mutta eihän ne siellä mittään tienneet. Pittää koittaa joskus ehtiä/muistaa käyvä Oulussa jossaki taidetarvike-liikkeessä, jos sieltä löytys enämpi apua. Jos jollaki teistä mahollisista lukijoista on joku hyväksi havaittu kynä/väri tämmöseen tarkotukseen, ota mielelläni vinkkejä vastaan :) Joskus muistan kyllä lukeneeni jostaki keskustelupalstalta, että jotku käyttää mm. valkosta guassiväriä ja ohennettua korjauslakkaa. (Olipa epämääränen lause :D Joskus joku teki jossakin jotain...)

Taustaa varten laveerasin muutamia papereita eri värisiksi, ku en osannu suoriltaan päättää minkä värisen taustan Houselle haluaisin. Ukon kans tultiin yhessä siihen tulokseen, että aiheeseen vois sopia ehkä aikas hyvin kaksivärinen tausta. Päätöksen taustalla ei ensin ollu mittään sen syvällisempää, mutta voishan tuosta kehitellä halutessaan jonku jakautuneen persoonan-ajatuksen tms. Päättäkää ite mitä haluatte siittä ajatella :D

~ Satu

Kätketty rakkaus

"Kätketty rakkaus" rannekoru

Hopea

Oon jo jonku aikaa aatellu, että haluaisin tehä itelleni jonku lällyn rakkaus-korun, mutta en oo oikein keksiny sopivaa ideaa. En oikein tykkää näistä perus koruista mihin pariskunnan nimet tai nimikirjaimet on vaan lätkästy söpön malliseen levyyn ja joku timangi siihen kaveriksi. Ensinnäkkään mun mielestä korun ei tarvi huutaa kilometrin päähän "KATTOKAA, MULLA ON MIES!". En tarvi semmosta pönkittämään ommaa itsetuntoani tai mitä lie sillä sitte ylleensä haetaankaan. Ja toiseksi mun mielestä selkeällä tekstillä "koristellut" korut on vähä liian käytetty idea ja jopa hiukan mauttomia. Samalla lailla ku en tykkää tästä nykypäivän trendistä koristaa tönönsä seinää näillä "Live, Laugh, Love" yms. tarroillakkaan.

Jotenka siis, kun ohjaava seppäni kehotti suunnittelemaan jonku näkösen laatta-rannekorun jollaki sahattavalla kuviolla tai tekstillä, tämä idea putkahti päähän. 

Korun tarkotus on näyttää ensivilkasulta vaan kivalta ja söpöltä kiekurakaakuralta, mutta hiukka tarkemmin tarkastellessa siittä erottaa parin nimikirjaimet ja sydämen. Tykkään ainaki ite ajatuksesta, että tiiän korun merkityksen ja kannan meijän välistä rakkautta sen välityksellä aina mukanani, mutta ulkopuoliset ei välttämättä tiiä/huomaa korun kätkevän jonku syvemmänki merkityksen :)

Mun lisäksi ainaki sisko ihastu tähän koruideaan ja halusi itelleensä samanlaisen pienellä bling-blingillä höystettynä. Sisko sai rannekorusta oman kullatun versionsa, jota koristaa kaks zirkoniaa.

Tässä vois olla mahollisesti yks tuote, jota mun tuleva yritys vois valmistaa. Kelpuuttaisitko tämmösen omaan ranteeseesi? :)

P.S. Mukavaa naistenpäivää! Mua ootti töistä tullessa olohuoneen täydeltä kynttilöitä. Ukko oli harmissaan ku ei ollu kerenny kauppaan mittään ostamaan, mutta kynttilät riitti kyllä mulle :) Kuvassa lisäksi toissapäivänä ostettu uus reuhka. Ilmeisesti tämä tapaus on reunustraakkipuu, nimesimme hänet Vilhoksi.

~ Satu

Kiekuroita korvissa

"Satu" korvakorut

Hopea, onyx

Joku aika sitte uskaltauduin tekemään korvikset, jotka oli monella tapaa mun mukavuusalueen ulkopuolella:

Ensinnäkin, korvikset. Jostaki kumman syystä oon tehny aikasemmin ehkä kokonaiset kahet korvikset. Ehkä se johtuu siittä, että piän ite tosi harvoin korviksia herkkien korvieni takia (nappeja ei pysty pitämään ollenkaan, hyvin kevveitä koukullisia sillon tällön) ja oon sitte jämähtäny tekemään koruja, joita voin itekki pittää. Nämä korvikset on muuten niin kevyet, ettei mun korvat niistä yhtää ärsyynny. Yhteensä näillä on painoa huimat 7 g!

Toiseksi, kulmikkaan kiven istutus. Joskus amiksen aikaan kivenhionnan kurssilla hion salmiakin muotoset kivet, mutta ne vaan liimattiin paikolleen kehykseen. Sinänsä tuo homma ei juuri eroa pyöriän kiven istuttamisesta, haastavin asia on saaha kulmat siistiksi. Ja niinku kuvasta nyt huomaan, nii siinä mentiin vähä huti, mutta pakko kelvata :D

Kolmanneksi, filigraanitekniikka. Filigraanilla saa ihan käsittämättömän kauniita koruja aikaseksi ja oon vuosia halunnu oppia tämän tekniikan. Filigraanilangan tekeminen oli melko aikaa vievää puuhaa ja ohuiden kiekuroiden juottaminen raasto hermoja oikein kunnolla. Olin kuitenki positiivisesti yllättyny, että sain juotokset tehtyä suht siististi ja sulatin kasaan koko homman aikana vaan yhen kiekuran!

Kokonaisuudessaan näitten korvisten tekoon meni hävettävän paljon aikaa ja vuodatin sen aikana runsaasti niitä kuuluisia verta, hikeä ja kyyneleitä (en tiiä menikö tuo lause nyt ihan kielioppisääntöjen mukasesti, mutta en keksiny miten sen paremminkaa kirjottasin...). Lopputulokseen oon kuitenki tyytyväinen ja seuraavat filigraanikorvikset (heistä oma juttunsa joskus tulevaisuuessa) onnistuki sitte jo huomattavasti paremmin ja nopiammin :)

Nii ja niinku nokkelimmat saatto huomata, nimesin nämä korvikset itteni mukkaan. Toiset korvikset on menossa siskon korvia koristamaan ja kolmannet aattelin tehä vielä äitille. Tuli sitte mieleen nimetä nämä kolmet korvikset omistajiensa mukaan.

~ Satu

Tyhjyys sisälläni

"Tyhjyys" riipus

Hopea

Korun nimi antaa ymmärtää jotaki hyvinki mahtipontista ja syvällistä, mutta ihan ontto rakenne se vaan on josta tuon nimenki sitte repäsin :D

Onttoa rakennetta en oo muistaakseni tehnykkää sitte vuojen -09. Amiksen ekana vuonna tehtiin pallo ja kuutio juotosharjotuksina, mutta sen jälkeen en oo näihin rakenteisiin sekaantunu. No mutta mikäs, ainahan sitä yhen pyramiidin vääntää vaikka pelkällä vasemmalla käjellä. 

Paskan marjat. 

Ei kyllä alkuunsa ois uskonu kuinka vaikia on saaha tehtyä kaks täysin identtistä salmiakin muotosta levyn palaa ja saaja taitettua ne keskeltä sopivaan kulmaan niin, että ne asettuu täydellisesti vierekkäin toisiaan vasten. Helvetillistä hommaa. Taitoskohtaa sahatessa ja viilatessa ei saanu viilata yhtää liian vähä tai liian paljo. Joutuin sahhaamaan molemmat salmiakit uusiksi, ku tein ensimmäisiin kappaleisiin liian syvät urat ja siinä sopivaa kulmaa ettiessä kaks palasta päätti ruveta neljäksi.

Kaikki opettajat on mulle (ja varmaan kaikille muillekki) koittanu jankata, että jokkainen työvaihe pittää alusta asti tehä niin hyvin ku vain pystyy ja kykenee. Ikinä ei sais oikoa mutkissa, ku se kostautuu kuitenki jossaki vaiheessa myöhemmin. Mutta niin... Kukapa niitä opettajia ois kuunnellu. Salmiakit ei oikein täyvellisesti mätsänny toisiinsa, mutta olin jo niin kypsyny niitten vääntämisseen, että päätin ne kuitenki juottaa silläänsä, äkkiähän ne kulmat viilailee sitte suoriksi ja tasasiksi myöhemmin.

Paskan marjat.

Hinkkasin varmaan pari tuntia sormet verillä tätä samperin kärpäsen kakan kokosta riipusta, että saisin siittä ees suurinpiirtein suorakulmasen ja symmetrisen. No kyllähän siittä aikanaan jotaki sinne päin tuliki, mutta hirviällä työllä ja tuskalla. Muistakaa siis lapset, kannattaa oikiasti tehä niinku ne opettajat sannoo.

Purin tähän tekstiin nyt kaiken tuntemani vihan tätä samperin korun tekelettä kohtaan. Jostaki käsittämättömästä syystä sisko sano tykkäävänsä tästä. Taijan kullata sen ja nakata siskolle jonaki lahjana, saampahan pois omista silmistäni.

RandomFaktat

28. Yhen kaverin kautta oon tutustunu venäläiseen pändiin nimeltä Kauan. Musiikki on pääasiassa instrumentaalista, mutta satunnaiset laulunpätkät lauletaan suomeksi hyvin vahvalla venäläisellä korostuksella. Tämä bändi tekkee ehkä kauneinta musiikkia, mitä oon ikinä kuullu. Jaan tähän alle pätkän bändin viimesimmältä levyltä. Video kannattaa kattoa loppuun asti. Luppaan, että ne vajjaat kaheksan minnuttia teijän elämästänne ei tosiaankaan mene hukkaan. 

Kauan - Sorni Nai

~ Satu

Vieretysten

"Vieretysten" sormus

Hopea, onyx ja malakiitti

Työkokkelu vetelee viimesiään, enkä oo täällä muistanu montaa korua esitellä. Koitetaan korjata tilannetta pikku hilijaa ja alotellaan tännään valmistunneella kivisormuksella :)

Kivenistutusta ei voi harjotella liikaa, joten viime perjantaina sain ohjeistuksen alottaa jonku sortin kivisormusta. Tällä kertaa kaivelin omaa pienoista kivivarastoani ja valkkailin sieltä ovaalin onyxin ja pyöreän malakiitin. Malakiitti on ehottomasti yks mun lemppari kiviä vaikka sen kans työskennellessä saaki olla vähä varovaisempi kiven pehmeyden takia. Onyxia en oo aikasemmin juuri käyttäny, mutta alan kyllä tykästyä siihenki aikas paljo. Tuo huippukiiltävä syvä musta on jotenki taianomaisen vangitseva, kun oon sitä muutamana päivänä tuijotellu :)

Oon pitkään miettiny punotulla rungolla olevan sormuksen tekemistä ja nyt sen viimeinki sain aikaseksi :) Onyxin ympärille lisäsin myös ohuempaa punosta, joka toimii koristeena, mutta ennen kaikkia luo pikkusen väliä kehyksille. Kivien siisti istutus ois käytännössä lähes mahotonta, jos kehykset ois juotettu aivan toistensa kylkiin.

Tämä sormus jää ehottomasti omaan sormeen kulkemaan. Oon sitä tämän päivän siinä tuijotellu ja oon aivan rakastunu, vaikka ny itte sanonki. Oma kehu saa aina välillä haista :D

~ Satu